Arvio: Eino Santanen on köyhä rahalyyrikko

Vanhan vitsin mukaan paperin arvo romahtaa, kun sille kirjoitetaan runo. Eino Santanen loi kaskulle muunnelman ryhtyessään muutama vuosi sitten laatimaan runoja 20 euron seteleille. Projektiin kuului, että setelirunot palautettiin maksuvälineinä normaaliin kiertoon.

Ele nostattaa tukun kysymyksiä. Pilkkaako oletusarvoisesti köyhä runoilija talouden ja taiteen käytäntöjä ja sopimuksia? Jääkö teoksesta jäljelle vain konsepti, jos ja kun se päätyy Suomen Pankin silppuriin? Vai tuleeko originaaleista huutokaupassa noteerattavia keräilykohteita? Mikä on runon arvo?

Santasen setelirunojen jälkimarkkinoista ei ole tietoa. Tyydymme siis arvioimaan nyt julkaistua teosta nimeltä Tekniikan maailmat, johon Santanen on tallentanut näytteitä setelirunoista sekä jälkisanojen muodossa tietoja performanssin synnystä ja toteutuksesta.

Santanen soveltaa laajaa runokäsitystä. Parikymmensivuinen nimiruno on monitaiteellisen runoesityksen partituuri. On eri asia lukea teos paperilta ja kokea se bändin kera elävänä lavalla. Toisaalta Santanen ja hänen taittajansa Markus Pyörälä luovat typografian keinoin runoihin uuden, visuaalisesti jännittävän tason. Santasen runo ei suosi yhtä kuosia.

Eikä tässä kaikki. Näyttävimmät temppunsa esiteltyään Santanen kirjoittaa muutaman pienen, herkän rakkausrunon. Erittäin tekniikkaa. Hyvin maailmoja. Teos, vau.