Arvio: Edith Södergran -elämäkerta murtaa myytit

Runoilijan elämän uudet tulkinnat eivät säästä edeltäjiään.

kirjat
Teksti
Karo Hämäläinen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Agneta Rahikaisen väitöstutkimukseen perustuva Edith Södergranin elämäkerta ei säästä runoilijan elämän aiempia kirjureita. [Gunnar] Tideström ja [Olof] Enckell tulkitsevat hänen runominänsä täysin väärin”, Rahikainen toteaa kuin ohimennen ”Terijoen miehen” myyttiä purkaessaan. Osansa saa väistämättä runojen biografis-psykologinen tulkinta ja käyttö historiallisena dokumenttina. Rahikaisen mukaan rakkaustarina on ”sitkeähenkinen”, vaikka todisteita siitä ei ole.

 Edith jakautuu kahteen osaan. Ensin Rahikainen kertoo lähdekriittisesti, mitä Södergranista on mahdollista tietää. Kun Södergran kuolee, alkaa hänen myyttinsä. Rahikainen erittelee herkullisesti, turhankin yksityiskohtaisesti, kuinka kuva Södergranista muotoutui. Hän arvelee perustellen esimerkiksi Södergranin kirjeitä selitysten kera julkaisseen ystävättären Hagar Olssonin motiiveja.

Terijoen miehen myytin romutus on teoksen hauskimpia revisioita. Rahikainen saa Tideströmin näyttämään hassunkuriselta amatöörisalapoliisilta, joka valitsi elämäkertaansa vähiten skandaalimaisen selityksen, anonyymin naimisissa olevan ”morfinistin”, taidemaalarin ja oopperalaulajan asemesta.