Arvio: Donna Tarttin Tikli on 900-sivuinen järkäle, joka palkitsee
Suurromaanin näkemys on ravisteleva, mutta se on jaksettava lukea loppuun asti.
Donna Tarttin Tikli on jättimäinen luku-urakka, mutta lukeminen palkitaan. Romaani avautuu lopussa upeaksi, ravistelevaksi näkemykseksi elämästä, minuudesta, kaiken merkityksestä, rakkaudesta ja taiteesta.
Viimeisten sivujen vaikuttavuus kasvaa kuitenkin vasta kaikesta, mitä on ollut niitä ennen. Koko päähenkilö Theo Deckerin elämäntarinasta, johon mahtuu useampikin tarina, useampikin romaani.
13-vuotiaan Theon elämä nytkähtää raiteiltaan traagisessa onnettomuudessa, jossa hän menettää äitinsä ja saa samalla mukaansa jotain, joka tulee sanelemaan hänen elämänsä käänteitä yllättävillä tavoilla. Siitä alkaa polveileva draama, jossa on kreikkalaisen tragedian ainekset sillä erotuksella, ettei Tiklissä voi missään vaiheessa tietää, mitä on määrätty ennalta ja mikä on sattumaa ja onko näillä kahdella lopulta edes eroa.
Tartt kirjoittaa ihmiskohtaloista, joissa arvaamattomuuden julmuus voi iskeä hetkenä minä hyvänsä eivätkä hyvät teot välttämättä johda hyvään ja pahat pahaan. Tikli on myös romaani taiteen arvosta ja väärennöksistä, valheesta ja totuudesta, rakkaudesta ja rikoksesta. Kaikesta tästä meille kertoo Theo Decker, joka ei ole miellyttävä ihminen, mutta jonka elämä tulee uskomattomista tapahtumistaan huolimatta lähelle.
