Rikos on rakenteissa

Argentiinalaisen Dolores Reyesin ensimmäisessä romaanissa kaikki tuntuu katoavan: lähiympäristön naiset ja lapset, elävät tai tapetut, mutta myös nimettömän kertojan isä, täti, ystävät, lapsuus ja suuri osa nuoruudesta.

Multasuu kasvaa nuoren naisen traumatarinasta vertauskuvaksi kokonaisesta yhteiskuntaluokasta, jonka olemassaolo ja väkivallan täyttämä elämä olisi mukavampi unohtaa. Se on rikosromaani, jossa rikos ja väkivalta ovat rakenteissa.

Buenos Airesin slummialueelle sijoittuva tarina kerrotaan tiiviisti päähenkilönsä keskenkasvuisesta näkokulmasta. Lapsuudessaan hän näkee isänsä tappavan äidin. Kun äiti haudataan kaikkein köyhimpien tapaan ilman arkkua, kankaaseen käärittynä, kertoja haluaa itsekin hautautua maahan, tunkea suun ja silmät täyteen multaa.

Kun opettaja, señorita Ana, katoaa, Multasuuksi haukuttu tyttö alkaa nähdä hänestä unia. Hän huomaa saavansa tietoa kadonneiden kohtaloista syömällä katoa­mispaikan maata. Näkijän maine leviää. Multasuun apuun turvautuu joukko kadonneiden ja murhattujen omaisia, varsinkin lastaan etsiviä äitejä.

Latinalaisamerikkalaisesta kirjallisuudesta puhuessa on helppo houkutus luokitella teos maagiseksi realismiksi, koska karun arkitodellisuuden kuvaukseen yhdistyy yliluonnollisia elementtejä. Jokin Reyesin romaanissa panee kuitenkin kategorisoinnille vastaan. Multasuun maan syöminen on konkreettista, hän ahtaa multaa ja maan tomua sisäänsä, saa siitä vatsanväänteitä mutta ahmii lisää.

Samalla vimmalla Multasuu suhtautuu myös muuhun ravintoon ja kuluttamiseen, kun näkijän kyvyt alkavat tuoda asiakkaita ja rahaa. Pakonomainen tarve ostella ja ahmia tyydyttää köyhyydessä kasvaneen kertojan ruumiin jatkuvaa puutetta ja nälkää.

Multasuu jättäytyy pois koulusta, ja hänen elinympäristönsä kaventuu kotiin ja ostoskeskusreissuihin. Ulospääsyä ei ole, eikä Multasuu osaa sitä kaivatakaan. Ihmisiä katoaa, omaiset ovat hädissään, Multasuu syö maata.

Tukiverkkoa edustaa vain veli Walter. Poikaystäväkin, poliisi, johon Multasuu tutustuu yhtä katoamista selvittäessään, pitää Multasuun asuinalueen ihmisiä rupusakkina. Heidän katoamisensa ei anna aihetta viranomaistoimiin.

Anna-Leea Häkli on kääntänyt Multasuun eloisaksi, puhekieliseksi suomeksi. Mukaansatempaavaa kerrontaa lukiessa ei ihmettele, että The New York Times valitsi sen yhdeksi ilmestymisvuotensa parhaista Latinalaisen Amerikan romaaneista. 

Dolores Reyes: Multasuu. Suomentanut Anna-Leea Häkli. 197 sivua. Aviador, 2025.