Vastakulttuurin murha

Mestaridokumentaristi Errol Morrisin aihevalinta ei voisi olla kunnianhimoisempi. Manson-murhat muuttivat Yhdysvaltoja 1960- ja 1970-luvun taitteessa peruuttamattomalla tavalla. Hippivuodet päättyivät kuvottaviin väkivaltarikoksiin, joiden keskushahmo itse ei tehnyt veritekoja. Pelottavinta Charles Mansonissa (1934–2017) oli se, miten hän manipuloi toisia.

Murhien ja niitä seuranneen oikeudenkäynnin vaikutus ilmapiiriin oli valtava. Muka rauhaa rakastavat hipit olivatkin arvaamattomia, kenties muutaman mieliteon päässä murhista. ”He olivat kuin ketkä tahansa Sunset Boulevardilla”, kuvailee eräs haastateltu vaikutelmaa, jonka Mansonin joukkiosta sai ennen veritöitä.

Alussa Chaos: The Manson Murders tempaa katsojan 1960-luvun lopun Kaliforniaan tehokkaasti. Tapahtumien listaamisessa ote herpaantuu, mikä on Morrisille harvinaista. Näyttelijä Sharon Taten, kampaaja Jay Sebringin ja viiden muun murhat kahtena iltana elokuussa 1969 kuvaillaan tarkkaan luotien osumakohtia myöten.

Selonteko veritöistä on laajempien pohdintojen kannalta yhdentekevä, mutta se lienee dokumentin olemassaolon syy. Teoksen tilaaja Netflix taisi valtuuttaa totuuden ja mielikuvien suhdetta ravistelevista elokuvista tunnetun Morrisin tekemään aika tavallista true crimeä.

Päähaastateltava on tietokirjailija Tom O’Neill. Hän haastaa syvälle juurtuneen Helter Skelter -teorian, jolla syyttäjä Vincent Bugliosi selitti Manson-murhat sekopäiseksi yritykseksi aloittaa Yhdysvalloissa rotusota. Bugliosin 51 vuotta sitten ilmestynyt Helter Skelter on yhä Amerikan myydyin rikosaiheinen tietokirja.

O’Neillin oma kirja Chaos: Charles Manson, the CIA, and the Secret History of the Sixties rakentaa hurjempaa teoriaa, jossa Mansonin lähipiiriä liitetään CIA:n mielenhallintahankkeeseen MKUltraan.

Jotkut seikat ovat hämmästyttäviä, kuten Jolly West -nimisen psykiatrin yhteys MKUltran, Mansonin ja Lee Harvey Oswaldin ampuneen Jack Rubyn välillä. ”Minun on vaikea uskoa, että liittovaltion hallinto on järjestänyt tämän”, Morris sanoo suoraan O’Neillille.

Salaliittoteorian mukaan Manson-murhat järjestettiin, jotta yleinen mielipide kääntyisi hippejä ja muita radikaaleja vastaan. Ja siinä se. Morris itse arvioi salaliittoteorioiden syntyvän, kun selitys on liian arkinen ja pahikset liian mitättömiä.

Manson oli hörhö, jonka vaikutusvalta koski muutamia parikymppisiä harhailijoita. Psykoosin kaltaisessa tilassa he saivat aikaan hirveää jälkeä. Yhteiskuntaan jäi haava, jonka arpeutuminen jatkuu yhä. 

Errol Morris: Chaos: The Manson Murders. Netflix. ★★★