Arvio: Disneyn Tarzan viihdyttää myös näyttämöllä

Hyvän mielen musikaalissa on ratkiriemukasta apinamaisuutta.

Phil Collinsin Oscar-palkittu musiikki, Disneyn formaatti ja upea alkuperäistarina takaavat, että Helsingin Kaupunginteatterin Tarzan-musikaali on laadukasta ja tunteisiin vetoavaa viihdettä. Ainakin 9-vuotias seuralaiseni kyynelehti ensi-illassa, jossa juuriaan etsivää Tarzania esitti Jon-Jon Geitel ja herkkää Janea Elina Aalto.

Ensi-iltayleisö antoi syystä raikuvat aplodit tähtiparin lisäksi Panu Vauhkoselle (apinoiden johtaja Kerchak) ja Sanna Majurille (apinaäiti Kala). Vauhkosen jymeä karjunta ja gorillamainen liikehdintä on vaikuttavaa ja paikoin ratkiriemukasta. Majurin apinamaista sulavuutta voi vain ihailla, ja hänen duettonsa Geitelin kanssa on koskettava. Putous-heitto ”mitä jäbä duunaa” särähtää viidakosta turhan populistisena.

Koreografia on parhaimmillaan loppupuolella, jolloin apinalauma tanssii ja temppuilee liaaneilla. Kiitos liikekielestä kuuluu taiteen akateemikko Marjo Kuuselalle ja hänen pojalleen, näyttämötaistelun ohjaaja Oula Kitille. Lavastaja Katariina Kirjavaisen viidakko on vehreä ja tyylikäs.

Kari Rentolan ohjaama Tarzan ei järkytä kouluikäistä eikä erityisemmin puhuttele aikuista. Disneyn maailmassa paha saa palkkansa, ja musikaalista jää hyvä ja rauhallinen mieli.