Arvio: David Gilmour pyrkii pois Pink Floydin varjosta?
Gilmour on ennen kaikkea kitaristi ja vasta toissijaisesti laulaja ja lauluntekijä.
Mikähän siinä on, kun musiikissa tunnutaan kierrätettävän toistuvasti mennyttä? Pink Floyd oli 1960-luvulla kiinnostava poikkeus: se yhdisti uusimman teknologian ja aikakaudelle ominaiset psykedeeliset kokeilut.
Uusimmalla albumillaan yhtyeen toinen päämies, kitaristi David Gilmour, koluaa kuitenkin lähinnä tomuisia komeroita.
Rattle That Lock voisi olla irtiotto totutusta, lupaahan otsikkokin pyrkimystä vapautua kahleista. Sen sijaan Gilmour tuo levyn vahvimpina hetkinä mieleen – Pink Floydin kitaristin. Muutoin lähinnä tuudittaudutaan nostalgisiin tunnelmiin.
Levyn yhtenä innoittajana on toiminut 1600-luvulla vaikuttaneen John Miltonin eeppinen runoelma Kadotettu paratiisi. Aikaansaannokset kuten The Girl in the Yellow Dress muistuttavat lähinnä vanhoja britti-iskelmiä.
Ehkä asia liittyy virkavuosiin. Gilmourin kollegat Paul McCartneysta Bill Wymaniin ovat myöhemmillä päivillään paneutuneet eilisen musiikkiin – Sting jopa tulkitsi albumillisen renessanssin laulunikkarin John Dowlandin kappaleita.