Arvio: Cormac McCarthy on kaunokirjallisuuden Sam Peckinpah

Kaikki kauniit hevoset -romaani on realistinen jälkiwestern.

Cormac McCarthy
Teksti
Herman Raivio
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kirjailija Cormac McCarthyn maine perustuu romaaniin Veren ääriin. Siinä kuvataan Yhdysvaltain ja Meksikon rajalla 1800-luvun puolivälissä riehuneen Glantonin jengin joukkomurhia. Tuo tekijänsä paras teos palautti ainakin uskon kaunokirjallisen ultraväkivallan voimaan.

Sata vuotta myöhemmin kolme cowboyta ratsastaa  jälleen Yhdysvaltain ja Meksikon rajaseudulla romaanissa Kaikki kauniit hevoset. Jos Veren ääriin edusti myyttistä etelän gotiikkaa, Kaikki kauniit hevoset on realistinen jälkiwestern.

16-vuotias John Grady lähtee kahden kaverinsa kanssa Meksikoon työnhakuun. Matkalla Grady rakastuu varakkaan perheen tyttöön, mutta suhde kuihtuu. Pojat joutuvat meksikolaiseen vankilaan, jossa heitä hakataan. Yhtä poikaa odottaa köysi. ”Sulla ei käynyt niin hyvä tuuri”, toteaa kaveri.

Tapporyhmät kulkivat Veren ääriin -kirjassa ratsain. Gradyllekin läheisin olento on hevonen. Hän kiinnostuu tytöstä hevosen kautta, heppaan voi aina luottaa, ja ratsut sitovat toverukset yhteen. Hevonen on merkki elinvoimasta.

Köyhiä ja paperittomia poikia kohdellaan karjaakin huonommin. Heidän poliittinen tietoisuutensa ei kuitenkaan kehity, vaan he vajoavat nostagisoivaan apatiaan. Lopussa tosin Grady kuulee sellaisesta mahdollisuudesta, että oikeuksien puolesta voi taistellakin.