Sopivuus ja ­intohimo

Elokuvaohjaaja Catherine Breillat’sta tuli Suomessakin tunnettu nimi vuosituhannen vaihteen tienoilla. “Uuteen ranskalaiseen ekstremismiin” liitetty Romance X kertoi naisopettajan kehollisista tutkimusretkistä. Kuvasto koetteli perinteisiä kovan pornon rajoja. Sisarelleni seurasi ulkopuoliseksi itsensä tuntevan 12-vuotiaan seksuaalista heräämistä. Provokaatiot huipentuivat painajaismaisessa Himon anatomiassa.

Tarkkailevan älyllinen ote on pitänyt Breillat’n elokuvat etäällä rivoudesta mutta myös tunteista.

Myös Viime kesänä käsittelee seksiä, himoa ja valtaa, mutta se on Breillat-elokuvaksi kuvastoltaan hillitty ja salonkikelpoinen. Aihe ei ole kuitenkaan pehmeä. Viisikymppinen juristi Anne (Léa Drucker) heittäytyy suhteeseen 17-vuotiaan poikapuolensa Théon (Samuel Kircher) kanssa.

Elokuva perustuu tanskalaisen May el-Toukhyn kirjoittamaan ja ohjaamaan Queen of Heartsiin (Dronningen, 2019), joka on nähty Suomessa vain festivaaleilla. Pohjoismaiden neuvoston palkinnon voittaneessa elokuvassa juristinainen on kylmä ja ehkä vaarallinen.

Breillat lainaa vain peruskuvion ja luo omannäköisensä tutkielman, joka asettuu tanskalaiselokuvaa enemmän aikuisen naisen puolelle. Kun halut vievät ja tietyt säännöt rikotaan, riippuu täysin näkökulmasta, mikä on oikein.

Kun Annen sopimattomat teot uhkaavat paljastua, syntyy kipeä tilanne, jossa Théo ei enää tunne häntä kohtaan armoa. Annen omat arvot ovat olleet ylväitä, mutta hänellä ei ole varaa empatiaan, mikäli hän haluaa pelastaa avioliittonsa ja uransa.

Katsojan myötämielisyys on koetuksella, vaikka elokuva johdattelee olemaan Annen puolella. Juuri tällaista ravistelua voi odottaa Breillat’lta.

El-Toukhyn elokuvasta olisi ollut helppo kuvitella amerikkalainen uusintaversio, ainakin vähän rosoisena indieleffana. Breillat menee pidemmälle, ja hänen kärjistämäänsä asetelmaan olisi amerikkalaisten mahdoton ajatella koskevan.

Viime kesänä on tunnelmaltaan trillerimäinen. Panokset tuntuvat suurilta, vaikka mukana on absurdien tilanteiden huumoria enemmän kuin ohjaajalta odottaisikaan. Léa Drucker on yksinkertaisesti mielettömän hyvä.

Koska katse ei ole kylmä, kokonaisuus lienee Breillat’n helpoimmin lähestyttävä elokuva. Ranskassa ohjaaja on edelleen iso nimi: Viime kesänä kilpaili Cannesissa ja sai César-palkintoehdokkuudet ohjauksesta, käsikirjoituksesta sekä kummankin pääosanesittäjän suorituksista.

Musiikin on säveltänyt Sonic Youth -yhtyeestä tunnettu Kim Gordon. 

Catherine Breillat: Viime kesänä. Elokuva­-teattereissa 29.3. ★★★★