Arvio: Bob Dylanin The Basement Tapesia pidetään populaarimusiikin koodiavaimena
Materiaali julkaistaan kokonaisuudessaan kuuden cd-levyn ja kahden kirjan kansiona.
Bob Dylanin demoäänitteitä vuosilta 1967–68 on palvottu. Niitä on myös pidetty populaarimusiikin koodiavaimena.
Koska Dylan oli ikäpolvensa messias, nauhoitteisiin iskostui heti pyhän sädekehä. Salaperäisyys lisäsi fanien nälkää, ja kauppoihin ilmestyi luvattomia bootleg-kopioita.
Nyt materiaali julkaistaan kokonaisuudessaan kuuden cd-levyn ja kahden kirjan kansiona. Töistä välittyy pakottomuus. Soitellaan omaksi iloksi, ilman fanien tai levy-yhtiön tuomia paineita. Huumori kukkii: Dylan naureskelee runoilija Allen Ginsbergistä sepittämälleen sanaleikille.
Blues, kantri ja folk sytyttivät kipinän Dylanissa eli Robert Zimmermanissa varhain. Laulaja-lauluntekijä palasi perinteeseen vuosien 1965–66 uuvuttavan maailmankiertueen ja kesän 1966 moottoripyöräonnettomuuden jälkeen.
Dylan yhtyeineen vetäytyi New Yorkin osavaltion takamaille. Sessioissa soitettiin maestron uusien sävellysten ohella kaikkea 1800-luvun kansanlauluista nuorelle Dylan-yleisölle vieraisiin aikalaisiin, kuten Johnny Cashiin ja Curtis Mayfieldiin.
