Rockpioneerista tuli putinisti

TÄSSÄ on henkilökuva, jonka tärkein kohta on nenä.

Levy-yhtiöiden vetäjä Atte Blom (s. 1943) on löytänyt paitsi Juice Leskisen, Hurriganesin ja Dave Lindholmin myös Pelle Miljoonan, Hanoi Rocksin, Kotiteollisuuden ja Ultra Bran.

Meillä ei ole ollut merkittävämpää mahdollistajaa levyille, joilla luovuus pääsi räjähtämään.

Teoksessa Atte Blom. Mies Love Recordsin­ takana Blomin vaistoa kuvataan muun muas­sa Tumppi Varosen sanoin: ”Punkin esiintuomiseen tarvittiin Aten nenä ja hartiat.”

”Oli aina kiva seurata tätä herra Blomin nenää, joka oli niin monta kertaa oikeassa”, Christian Schwindt on sanonut.

Levytuotantojen isoin taustatekijä Blom on nostettu vihdoin johtoaiheeksi kirjaan.

Haastateltavista Freud, Marx, Engels & Jungin moottori Arto Pajukallio osaa kiteyttää olennaisuuksia Blomista.

Absoluuttisen Nollapisteen Tommi Liimatta taas tuo lumoavasti esiin muusikoksi ja kirjailijaksi kasvavan Love Records -fanaatikon näkövinkkelin legendaan.

Sekä Pajukallion että Liimatan bändit päätyivät totta kai sellaisille levymerkeille, jotka Blom perusti Loven konkurssin jälkeen. Myös Mato Valtosen jutut ovat mainioita.

Atte Blom -teoksen kirjoittaja Elina Saksala (s. 1953) on entinen Yleisradion tuottaja. Hän on eläkkeelle jäätyään laatinut tiiviiseen tahtiin muusikkojen muistelmaelämäkertoja.

Saksalan aiheina on ollut myös lovelaisia, kuten Piirpauken Sakari Kukko ja Punainen Lanka -yhtyeen perustajajäseniin kuuluva Eija Ahvo.

Elämäkerran todentuntuisuus perustuu osittain siihen, että Saksala ennätti työskennellä 1980-luvulla Blomin toisessa valtavan vaikutuksen tehneessä levy-yhtiössä Johannassa.

Ehkä tuo Johanna-kokemus on suorastaan vaatimus, jotta harvoin haastatteluihin antautunut Atte Blom on saatu avaamaan taivaltaan.

Blomin tavaramerkkejä olivat nauru, sikari ja Valintatalon muovikassi. Elämäkerrassa on melko runsaasti tuoreita sitaatteja Blomilta. Aina lukee ilomielin, mitä Blom tunsi studiossa tulevien klassikoiden loksahtaessa kohdalleen. Hän oli silmiinpistävän usein itse paikalla sessioissa, kun hänen siipiensä suojiin päässeet taiteilijat levyttivät.

Näytteitä Blomin omista 1960-luvun lehtijutuista elämäkerrassa ei kuitenkaan ole. Ne olisivat hyvää historian­tutkimusta.

Elina Saksala kuvaa esimerkiksi ratkaisevaa yöuintia, jolloin Hanoi Rocks onnistuttiin kauppaamaan Japanin levypampuille Cannesin messuilla.

Kirjoittajan näköalaa vahvistaa sekin, että hänen miehensä Harri Saksala on muusikko, joka oli myös Loven lakimies.

Sikäli teos on muotopuoli, että se jättää ulos Atte Blomin kuohuttavat näkemykset Ukrainan sodasta.

Horinat Facebookissa on kenties selkeää rajata elämäkerrasta, mutta kiusallisesta asiasta vaikeneminen on silti epätavallista. Eihän vaikkapa Pink Floydin Roger Watersin jyrkistä mielipiteistä olla maailmalla hipihiljaa.

Ylen Tuomas Karemo nosti kissan pöydälle vuosi sitten artikkelissa, jossa Blom suostui tiivistämään kantojaan: Ukraina on ”fasistinen maa” ja Putin ”hyvä ja tasapainoinen presidentti, joka puolustaa omaa maataan uhan edessä”.

Samassa Karemon artikkelissa Tuomari Nurmio pohti Blomin jatkuvia Ukraina-ulostuloja.

Nurmio luonnehti Blomia kapteeniksi, joka on sitonut itsensä mastoon ja mieluummin uppoaa laivansa mukana kuin myöntää, että on ollut väärässä tukiessaan totalitarismia.

Teoksessa vilahtelee usein Peter von Bagh (1943–2014), josta on eniten mainintoja Otto Donnerin, Pekka Aarnion, Juice Leskisen ja Dave Lindholmin ohella. Elämäkertaa lukiessa mieleen tulee kysymys, mitähän von Bagh olisi sanonut Ukrainan konfliktista. 

Elina Saksala: Atte Blom. Mies Love Recordsin takana. 477 sivua. Johnny Kniga, 2025.