Viihdyttävää vaihto­ehtohistoriaa

Åke Tott, Torsten Stålhandske ja Johan Banér ovat sotineet koko ikänsä. Kuningas Kustaa Aadolf arvostaa kolmikkoa. Kun kuningas kuolee kentällä, käynnissä oleva hanke Ruotsin nostamiseksi Itämeren mahtavimmaksi valtioksi on vaakalaudalla. Tilannetta pahentaa valtakamppailu kotona. Kansleri Axel Oxenstierna ajaa omia etujaan kilpailijoita tieltään raivaten.

Asetelma on 1600-luvun kolmikymmenvuotisesta sodasta. Artemis Kelosaari (s. 1989) täydentää tapahtumia vaihtoehtohistorialla siitä, mitä kaikkea olisi voinut sattua. Kelosaaren visiossa miesten välillä on muutakin kuin asetoveruus. Vaimot on vihitty laillisten perillisten synnyttämiseksi mutta vain toinen jermu voi täysin ymmärtää ja rakastaa sotakonkaria.

Kelosaari kuvaa seksiä yhtä suorasukaisesti kuin taisteluja. Kirjailija, runoilija, toimittaja ja kriitikko perustelee tulokulmaa verkkosivullaan: ”Minähän tietysti olen sitä mieltä, että oikea sankari ja suurmies ei mitenkään voi olla mitään niin banaalia kuin hetero. Sitä paitsi Åke ja Torsten olisivat kuin luotuja toisilleen ja niin hiton kuumia yhdessä.”

Todelliset Tott ja Stålhandske saivat viimeisen leposijan Turun Tuomiokirkosta: Tott puolisonsa Kristina Brahen kanssa ja Stålhandske vaimonsa Kristina Hornin rinnalla. Vuosikymmenen aihetta tutkinut Kelosaari perustaa romaaninsa faktoihin ja ujuttaa mukaan muitakin historiallisia henkilöitä noidaksi syytetystä Valpuri Kynistä prinsessa Elisabet Stuartiin, joka oli Skotlannin kuningasperheen jäsen.

Jyrkän hierarkkisessa ajassa vallankäyttö oli häikäilemätöntä. Aikakauden spekulatiiviset elementit, kuten alkemia ja noituus täydentävät kudelmaa, kuuluivathan nekin 1600-luvun maailmaan. Kolmikon okkultistinen juhannusrituaali on opuksen huipennuksia.

Kelosaari punoo aineksista mehevää legendaa. Teos tavoittaa mielikuvan aikalaisten äänestä ajattelutavasta puheeseen. Kelosaari myös tekee hahmoistaan lihaa ja verta. Suuret sotapäälliköt palautetaan siten ihmisen mittakaavaan tunteineen ja haluineen. Silti teos ei niinkään edusta sankarimyyttien purkamista vaan pohtii, mitä muuta hahmojen kokemusmaailmaan olisi voinut mahtua.

Kelosaaren mikroskooppinen tyyli tuo mieleen modernien historioitsijoiden tavan elävöittää mennyttä yksilötason kokemuksilla. Romaani viihdyttää ja kannustaa tarttumaan lähteisiinsä, kuten Kustaa Aadolfia tutkineen Olli Bäckströmin syväterävään Lumikuningas-kirjaan. 

Artemis Kelosaari on SK:n avustaja.

Artemis Kelosaari: Kolme hurjaa miestä. 530 sivua. Nysalor, 2025.