Paluu menneeseen
Arvio: Finlandia-ehdokkaassa kuljetaan tuttuja polkuja.
Anne Vuori-Kemilä pakkasi esikoisteokseensa Taivas ilman reunoja (Karisto, 2018) onnettomuuden toisensa perään: köyhyyttä, kiusaamista, mielenterveyden järkkymistä, kuolemaa.
Mustaa jäätä –romaanissa vihataan poikkeavia, podetaan monenlaisia sairauksia ja kärsitään väkivallasta. Tapahtumat sijoittuvat 1970-luvun pohjoiseen Suomeen, joten epäonnen määrä ja laatu ei yllätä. Teos oli Finlandia-ehdokas.
Tapahtumarikkaassa romaanissa mennään täysillä. Ihmiset toimivat enimmäkseen tunteet pinnassa. Ajattelun sijaan he reagoivat. Karuutta pehmennetään kansanomaisella huumorilla. Meno on välillä riehakasta kuin Kreetta Onkelin Ilosessa talossa (WSOY, 1996). Tällaista kirjallisuutta tavataan kutsua ”elämänmakuiseksi”.
Raili ajaa taksia ja ruumisautoa. Naisesta sanotaan: ”Isot kourat, leveä selkä ja hintelämmät ukot sitä pelkäsivät.” Kun miehet yrittävät lannistaa Railia hävyttömyyksillä, hän hiljentää heidät Fingerporin Rivo-Riitan tavoin. Raili on kirjan umpi- mutta myös oikeamielinen sankari, jolle ”ihminen voi olla mitä vaan”.