Poika sinä et ole tähti

Tyhjän uima-altaan pohjalla kuunnellaan kasetilta Forever Youngia. Kahden teinin, Antin ja Suvin, rakastuminen herättää ilottoman omakotitalon.

Lähikuvissa Suvista loistaa tähteyden alku. Sen laulaja Behm osaa välittää, vaikka näytteleekin debyyttiroolinsa varovaisesti.

Ohjaaja Oskari Sipola sen sijaan tekee uransa sulavinta kerrontaa Anna minun rakastaa enemmän -draaman alkuhetkillä. Ei yliselitetä vaan annetaan parisuhteen samaan aikaan kukoistaa ja hajota.

Vaikea lempi pohjaa Juha Itkosen samannimiseen menestyskirjaan vuodelta 2008.

Antti-pojan nahkatakki alkaa natista vaivaannuttavasti, kun Suvi paljastuu lahjakkaammaksi lauluntekijäksi. Pyry Kähkösen näyttelemä muusikonalku on määräilevämpi kuin kirjallinen esikuvansa. Suvi taas ujompi. Heidän seksinsä on siveellisempää.

Suuri suomalainen musiikkielokuva on vaatinut aikaa. Sipola sai säätiötuen käsikirjoittamiseen 11 vuotta sitten. Samoja epätoivon teemoja käsitteli jo haparoivassa esikoisessaan, Elokuussa (2011).

Sipola erikoistui yhdistämään rakastamisen ja musiikin. Musikaalielokuvan Ollaan vapaita (2015) joie de vivre oli pakotettua. Hasbeen-sarjassa (2018) naurettiin väkinäisesti levy-yhtiömaailmalle.

Sipola taitaa olla luontevampi niin kutsutussa vilpittömyydessä. Samassa lajissa kuin Itkonen.

Valtionpalkittu romaani on yhtä paljon perhekronikka kuin kasvutarina. Kaikki ympärillä yrittävät sopeutua siihen, että meidän Suvista tulee megatähti Summer Maple. Elokuvassa näkökulmia on karsittu.

Itkonen kirjoitti musiikista kuin pätemiseen taipuvainen kriitikko. Nimien tiputtelua leffa ei kaipaa, mutta ei se myöskään havainnollista valtavirtaisen vaihtoehtomusiikin syntyä. Rockleffassa ei soi merkittävä rock. Laulun tekemisen riemua ja tuskaa ei tavoiteta.

Joel Melasniemi ja muut biisintekijät ovat pulassa kuin miss Maple: pitäisi kirjoittaa menestyskappaleiden kuuloisia lauluja. Euroviisumaisesta Brooklyn Bridgestä ei ole ainakaan vielä tullut tosimaailman suosikkia. Suuressa keikkakohtauksessa metahitti kuitenkin alkaa tuntua massoja heiluttavalta laululta.

Elokuva ajautuu tuuliajolle samaa tahtia Antin kanssa. Tähteyden huuma jää mustasukkaisuuskiistojen alle. New York -kohtausten mainoskuvamaisuudelle on juonellinen selitys, mutta ei sen taakse voi paeta ilmaisun hyytymistä, huipun ohittamista.

Eikä rakkauden merkitys kasva puhumalla sen merkityksellisyydestä. 

Oskari Sipola: Anna minun rakastaa enemmän. Elokuvateattereissa 3.10. ★★★