Arvio: Andalusialainen ystävä tarjoaa rosvoja, poliiseja ja muita perusaineksia
Trilogian avausromaanista odotetaan kansainvälistä hittiä, vaikka se ei erotu toimintatrillereiden paljoudesta.
”Käännösoikeudet myyty yli kolmeenkymmeneen maahan.” Romaanin takaliepeessä oleva lause antaa täyden selityksen sille, miksi ruotsalaisen Alexander Söderbergin (s. 1970) esikoisromaani Andalusialainen ystävä on julkaistu myös suomeksi. Syy on kustantajan toive: entä jos tästä alkaa seuraava Millennium-trilogia, kansainvälinen jättihitti?
Huoli tuntuu aiheettomalta, mutta mistäs näitä tietää. Andalusialaisessa ystävässä ei ole mitään sellaista erikoista, joka nostaisi sen esiin toimintatrillereiden paljoudesta. Salakuljettelut, juonittelevat rosvot ja poliisit, takaa-ajot ja murhat ovat perusaineksia kuin vehnäjauho pullassa.
Rusinoiksi nousevat yksinhuoltajasairaanhoitaja Sophie Brinkmann, jonka ympärille Söderbergin trilogia ennakkotietojen mukaan rakentuu, ja lääkkeitä monenmoisina cocktaileina naukkaileva poliisi.
Brinkmann ihastuu, ainakin siltä vaikuttaa, rikollisperheen nuoren polven edustajaan ja joutuu vauhdikkaaseen kieputukseen. Hän on genren mukainen tavis alamaailmassa.
Söderberg asettaa lyhyisiin kappaleisiin jaetuilla näkökulmanvaihdoksilla koko ajan epäilyksiä siitä, että henkilöiden takana toiset toimivat heitä vastaan. Matka ystävästä viholliseksi ei ole pitkä. Oletettavasti sarjan seuraavissa osissa sama liike jatkuu.
