Ei ole vaivatonta vapaus
Viides vuodenaika -romaani kuhisee merkityksiä ja mielikuvitusta, Tommi Melender kirjoittaa.
skotlantilaisen Ali Smithin vuodenaikakvartetti kuuluu englanninkielisen nykykirjallisuuden merkkitapauksiin. Talvi, Syksy, Kevät ja Kesä ilmestyivät suomeksi vuosina 2022–2023.
Smith sai romaanisarjaan kimmokkeen, kun Britannia äänesti EU:sta eroamisen puolesta 2016. Hän halusi kuvata kansakuntaa repiviä kiistoja kertomakirjallisuuden keinoin niin reaaliaikaisesti kuin mahdollista.
Keskinkertaisen kirjailijan tekemänä tuloksena olisi ollut uutisten päälle kirjoitettua nopeasti unohtuvaa aikalaiskommentaaria, mutta Smithin vuodenaikakvartetti on samaan aikaan ajassa kiinni olevaa ja ajatonta proosaa, joka palkitsee kirjallisilla ja älyllisillä oivalluksillaan.
Prosaistina Smith on sommittelun mestari. Hätäisestä lukijasta hänen teoksensa saattavat vaikuttaa irtopalasista kyhätyiltä, mutta syventyvä lukeminen paljastaa merkityksiä kuhisevan verkoston, joka liittää sirpaleet, motiivit ja yksityiskohdat toisiinsa.
Uusi teos Viides vuodenaika on sisällöllisesti ja tyylillisesti suoraa jatkoa vuodenaikakvartetille, kumppaniteos, kuten alkukielinen nimi Companion Piece vihjaa.
Onneksi Smith on yhtä vahvassa vedossa kuin neljässä varsinaisen romaanisarjan teoksessa. Viides vuodenaika ei tunnu väkisin tehdyltä, pikemminkin se syventää kvartetin sävyjä ja teemoja.
Romaanirakennelmana Viides vuodenaika on yksinkertaisempi kuin Smithin neljä aikaisempaa teosta. Kirjassa ei ole toisiaan leikkaavia tarinalinjoja, vaan se seurailee keskushenkilö Sandy Grayn arkisia koettelemuksia koronapandemian aikaisessa todellisuudessa.
Tämän päätarinan sisälle Smith punoo sisätarinan vuosisatojen takaisesta Britanniasta, jossa musta surma tekee tuhojaan. Sisätarinan keskushenkilö, vainottu, piinattu ja irtolaisen poltinmerkillä stigmatisoitu tyttö – tai versio hänestä – ilmestyy Sandylle nykyajassa.
Maagis-realistinen kerrontakuvio vihjaa, että väkivallantäyteinen menneisyys voi olla dystopia pieleen menevästä nykyisyydestä.
Kun kulkutaudit yhdistyvät poliittiseen kiivailuun ja häikäilemättömään omaneduntavoitteluun, syntipukeiksi joutuvat heikoimmat: irtolaiset tai pakolaiset.
Smithin omintakeisesta mielikuvituksesta kertoo se, että Viidennen vuodenajan symbolisen ytimen muodostaa 1500-luvulla valmistettu rahakirstun lukko, Boothby Lock.
Lukko on ”MacGuffin”, kerronnan apuväline, josta elokuvaohjaaja Alfred Hitchcock puhui. Ilmimerkitykseltään MacGuffin voi olla vähäpätöinen, mutta teoksessa se toimii liikkeelle laittavana voimana.
Viidennen vuodenajan tapahtumat alkavat, kun Sandyyn ottaa yhteyttä hänen opiskeluaikainen tuttavansa Martina Pelf.
Martina on joutunut tullimiesten hiillostamaksi palatessaan hakemasta ulkomailta Boothby-lukkoa näytteille museoon.
Kuulusteluhuoneessa yksin ollessaan Martina on kuullut arvoituksellisen äänen kysyvän: ”Kuovi vai huovi? Nyt saat valita.”
Opiskeluaikoina Sandy auttoi Martinaa tulkitsemaan e. e. cummingsin runon, joten Martina uskoo hänen osaavan tulkita myös mystisen kysymyksen.
Selviää, että kuovi tarkoittaa lintua ja huovi sotamiestä tai ratsumiestä. Toisin sanoen kyseessä on dikotomia, jossa vastakkain ovat vapaa luonto ja autoritäärinen kontrolli.
Kuulostaako innostavalta?
Kuulosti tai ei, Smith rakentaa tämän yksinkertaisen dikotomian pohjalta älyllisesti kutkuttavan romaanin, joka tarkastelee tuoreesti ja kiintoisasti vapauden ehtoja ja mahdollisuuksia näinä aikoina ja kaikkina aikoina.
Alkukielisessä romaanissa mystinen kysymys kuuluu: ”Curlew (kuovi) vai curfew (ulkonaliikkumiskielto)?”
Smithille tyypilliseen tapaan Viides vuodenaika on täynnä sanaleikkejä, joita on mahdoton siirtää sellaisenaan vieraalle kielelle.
Kristiina Drews ansaitsee kiitokset siitä, kuinka taitavasti hän tulkitsee Smithin virtuoosimaiset verbaaliset käänteet suomen kielelle.
Ali Smith: Viides vuodenaika. Suomentanut Kristiina Drews. 251 sivua. Kosmos, 2024.