Kiven karut vuodet
Viime vuosien trendiaallossa, biofiktion eli elämäkerrallisten romaanien yhä karttuvassa pinossa jännittävää on, kenestä seuraavaksi kirjoitetaan. Nyt on vuorossa Aleksis Kivi, jonka on romaaninsa aiheeksi ja päähenkilöksi valinnut varsinkin runouden saralla aktiivinen kirjailija ja kirjallisuudentutkija Vesa Haapala (s. 1971).
Alexis kertoo vuosista 1868–1870, jolloin Kivi kirjoitti Seitsemää veljestä ja asui Fanjunkarsissa Charlotta Lönnqvistin huomassa. Romaani sukeltaa 1860-luvun ohueen suomenkieliseen kirjallisuuselämään, joka on vain muutaman nimen ja muiden kieliryhmien hyvän tahdon varassa.
Haapala tekee Kiven työskentelyolot todellisiksi. Köyhyys ja velat painavat, vievät voimat. Alexis on riippuvainen Charlottan avusta, mikä on suurista haaveilevalle nuorelle miehelle nöyryyttävää. Suomea kurittavat nälkävuodet, joiden vaikutuksen Alexis näkee ja joutuu raskaasti kokemaan, vaikkei itse ole nälkiintyneiden joukossa.
Kivestä on kirjoitettu niin paljon, että hän on kohdehenkilönä rohkea valinta. Runsaasta tutkimuksesta huolimatta kirjailijan elämäntarina sisältää edelleen aukkoja ja arvoituksia. Näihin arvailujen varassa oleviin kohtiin, kuten Kiven rakkauselämään ja mielenliikkeisiin, Haapala pääsee taitavasti kiinni fiktion keinoin.
