Arvio: Akira Kurosawa teki upeita samuraielokuvia
Klassikot päivitettiin teräväpiirtoon.
Sehän on kuin Antti Rokka! Toshirô Mifunen näyttelemä Kikuchiyo elokuvassa Seitsemän samuraita (1954) on yhtä lailla vähäpuheinen, oikeamielinen ja tappavan tehokas taistelija kuin Tuntemattoman sotilaan ikoninen alikersantti.
Ilmankos Akira Kurosawan elokuvat ovat voittaneet aina uudet katsojapolvet puolelleen meilläkin. Vaikka teosten maailma on kaukainen, tuttuuden tunnun aistii.
Japanilaisohjaajan isä oli samuraisukua. Sitä on arveltu avaimeksi Kurosawan teosten aitouteen. Draama muuttuu katsojan mielessä dokumentaariseksi kerronnaksi menneestä aikakaudesta, kun taas useimmat myöhemmät alan leffat tuntuvat satuilulta.
Todentuntua vahvistaa visuaalinen ilme. Elokuvien hahmot ja miljöö ovat kuin Hiroshigen kuvataiteesta. Kuten Japania tinkimättömän naturalistisesti kuvanneen puupiirrosmestarin, myös Kurosawan töistä avautuu sävyrikas perspektiivi maailmaan, joka on kauan sitten lakannut olemasta.
Nyt on yksiin kansiin koottu kaikkiaan kuusi Kurosawan samuraielokuvaa vuosilta 1950–1962. Oheen on tiivistetty seitsenminuuttinen dokumentti niiden restauroinnista.
