Apuva! Mie romahan! Kurkistus sketsihahmojen maailmaan
Arvio: Sketsofrenia esittelee kirjavan joukon sketsihahmoja, jotka tarjoaisivat aineksia hieman syvällisemmillekin pohdinnoille.
Onks Viljoo näkynyt? Apuva! Jumankauta juu nääs päivää. Mie romahan.
Yksinkertaiset hokemat ja näiden hokemien takana olevat sketsihahmot ovat olennainen osa suomalaista televisioviihdettä ja television kulttuurihistoriaa. Suomen Kuvalehden toimittajan Susan Heikkisen Sketsofrenia-kirja esittelee sata enemmän tai vähemmän tuttua sketsihahmoa 1980-luvulta 2000-luvulle. Lisäksi teos pitää sisällään useita lyhyempiä hahmoesittelyjä.
Kirjaan ei ole koottu ”hauskimpia” tai edes ”parhaita” sketsihahmoja. Kuten tekijä toteaa, erilaisia top 100 -listoja on yhtä monta kuin katsojiakin. Kirjaan on voinut päästä taidokkaalla näyttelijäntyöllä, nerokkaalla käsikirjoituksella tai osuvalla puvustuksella. Olennaista on hahmojen kyky vangita jotain omasta ajastaan.
Siinä määrin tuttuja monet heistä ovat, että yksittäiset sketsit jopa 1980-luvulta palautuvat kirkkaina mieleen. Toisaalta mukaan mahtuu täysin vieraitakin hahmoja, sillä sketsiviihteessä on kysymys myös eri vuosikymmenten katsojasukupolvista. Toisille tuttuja ovat 1980-luvun Velipuolikuut ja Soitinmenot, toisille viime vuosien Putous-hahmot.
Kirjassa ei mennä kovin syvälle hahmojen sielunelämään tai sketsien yhteiskunnallisiin ulottuvuuksiin, joten kirja toimii ennen kaikkea tuttujen hahmojen tarjoamana nostalgiamatkana. Kokemusta voi tehostaa katselemalla vanhoja sketsejä internetistä – niitä löytyy sieltä ilahduttavan paljon.
