Anneli Kanto eläytyy sisällissodan voittajiin: Lahtarit-kirjan kerronta on lennokasta
Arvio: Uuttera kirjoittaja saa sotilaansa erottumaan yksilöiksi.
Tampereella haudataan vuoroin valkoisia ja punaisia. ”Voitti kuka tahansa, niin rumihia tuli sakiaatte”, suojeluskuntalainen Hermanni Latva-Kokko pohtii. Hermanni on lähtenyt sotaan kevyin mielin.
”Niin kuin olsimma häjyylemäs. Jollakin lailla tietysti oltiinkin.”
Hermanni ei ole niitä miehiä, jotka tuntevat ennen kaikkea ”pyhän innon ja kuohuvan veren”.
Innon ja verenkuohun kuljettamia yksilöitäkin Anneli Kannon sotajoukkoon mahtuu, ketä kuljettaa rakkaus, ketä viha.
Romaanin henkilöjoukko on runsas, ja uuttera kirjailija on saanut sotilaansa luontevasti erottumaan yksilöiksi, vaikka heistä suuri osa on jokseenkin samanikäistä joukkoa, melkein vielä lapsia, ja useimmat saman eteläpohjalaisen murteen alueelta.
