Anna Politkovskaja: Venäläinen päiväkirja
Lue näyte murhatun venäläistoimittajan iskusta haudan takaa: Anna Politkovskajan Venäläinen päiväkirja.
KUINKA ME TAAS VALITSIMME PUTININ?
Lokakuussa 2003 suoritetun väestönlaskennan mukaan Venäjällä asuu 145,2 miljoonaa ihmistä, eli se on maailman seitsemänneksi runsasväestöisin maa. Lähes 116 miljoonaa ihmistä, 79,8 prosenttia väestöstä, määrittelee itsensä kansallisuudeltaan venäläiseksi. Äänioikeutettuja on 109 miljoonaa.
7. joulukuuta 2003
Duuman vaalien päivä. Presidentti Putin käynnisti uudelleenvalintakampanjansa. Aamulla hän näyttäytyi Venäjän kansalle äänestyspaikalla. Hän oli hilpeä, suorastaan riemukas ja hiukan hermostunut. Tämä oli epätavallista: yleensä hän on poikkeuksetta juro. Leveästi hymyillen hän kertoi paikallaolijoille, että hänen rakas labradorinnoutajansa Connie oli saanut yöllä pentuja. – Vladimir Vladimirovitš oli niin kauhean huolissaan, rouva Putina visersi miehensä takaa. – Meillä on kiire kotiin, hän lisäsi, malttaen tuskin odottaa paluuta tuon narttukoiran luokse, jonka pistämätön poliittinen ajoitus oli antanut niin suuren lahjan Yhtenäinen Venäjä -puolueelle.
Tuona samana aamuna jessentukissa, pienessä pohjoiskaukasialaisessa kylpyläkaupungissa, haudattiin paikallisjunaan tehdyn terroriiskun kolmetoista ensimmäistä uhria. Tuo aamujuna, opiskelijajunaksi kutsuttu, oli täynnä luennoille matkaavia opiskelijoita.
Äänestettyään Putin meni toimittajien luo, ja hetken aikaa näytti siltä, että nyt hän varmasti ilmaisisi osanottonsa uhrien perheille. Ehkä jopa pyytäisi anteeksi sitä, että valtio oli jälleen kerran epäonnistunut kansalaistensa suojelemisessa. Mutta hän kertoikin toimittajille olevansa erittäin mielissään labradorinnoutajansa pennuista.
Ystäväni soittivat minulle. ”Nyt hän kyllä mokasi. Tämän jälkeen Venäjän kansa ei takuulla äänestä Yhtenäistä Venäjää.”
Mutta kun tulokset alkoivat puolenyön paikkeilla saapua, aluksi Kaukoidästä, sitten Siperiasta, Uralilta ja kauempaa lännestä, monet ihmiset olivat sokissa. Kaikki demokratiaa puolustavat ystäväni ja tuttavani soittelivat taas toisilleen ja sanoivat: ”Se ei voi olla totta. Äänestimme Javlinskia, vaikka … ” Osa äänesti Hakamadaa.
Aamuun mennessä epäusko oli kadonnut. Venäjä oli torjunut demokraattien pötypuheet ja ylimielisyyden ja antautunut kaikessa hiljaisuudessa Putinille. Enemmistö oli äänestänyt Yhtenäistä Venäjää, haamupuoluetta, jonka ainoa poliittinen funktio on Putinin tukeminen. Yhtenäinen Venäjä oli koonnut yhteisrintamaan maan byrokraatit – kaikki entisen NKP:n ja Komsomolin toimihenkilöt olivat nyt lukemattomien valtionvirastojen palkkalistoilla, jotka olivat yhteistoimin jakaneet valtavia rahasummia sen vaalipetosten edistämiseksi.
Eri alueilta on kantautunut tietoja, kuinka temppu tehtiin.
Erään saratovilaisen äänestyspaikan ulkopuolella nainen jakoi ilmaista vodkaa pöydältä, johon kiinnitetty juliste kehotti äänestämään Tretjakia, Yhtenäisen Venäjän ehdokasta. Tretjak voitti. Duuman edustajat ympäri lääniä saivat antaa tilaa Yhtenäisen Venäjän ehdokkaille, heistä ainoastaan pari juuri ennen vaaleja puolueeseen siirtynyttä pääsi läpi. Saratovin vaalikampanjasta tuli väkivaltainen: ehdokkaat, joita Yhtenäinen Venäjä ei hyväksynyt, joutuivat ”tuntemattomien hyökkääjien” uhreiksi ja päättivät vetäytyä kisasta. Eräs ehdokas, joka jatkoi kampanjaansa Yhtenäisen Venäjän tunnettua jäsentä vastaan, sai kahdesti ikkunansa läpi muovipussin, jossa oli ruumiinosia: jonkun korvat ja ihmissydän. Läänin vaalilautakunnalla oli suora puhelinlinja, johon sai ilmoittaa kaikki kampanjoinnin ja äänestyksen aikana ilmenneet rikkomukset, mutta kahdeksankymmentä prosenttia soittajista yritti vain kiristää kunnallishallintoa. Ihmiset uhkasivat jättää äänestämättä, ellei heidän vuotavia putkiaan tai rikkinäisiä pattereitaan korjattaisi. Tämä toimi erinomaisesti.
Anna Politkovskajan kirjan arvio SK:ssa 27/2007.
Anna Politkovskaja: Venäläinen päiväkirja
Suomentaja: Saikkonen, Nina
ISBN: 978-952-471-958-2
Sidosasu: sid., 300 s.