Yksi levy, kaksi kieltä
Anna Järvinen otti Ruotsin kansalaisuuden ja alkoi laulaa suomeksi.
Muusikko Anna Järvinen (s. 1970) muutti kuusivuotiaana Helsingistä Tukholmaan äitinsä ja isoveljensä kanssa. Myös uusi isäpuoli oli ruotsinsuomalainen. Hän haisi hiuslakalle ja ananaskarkeille.
Järvinen julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa 15 vuotta sitten. Hieno Jag fick feeling -levy oli ruotsinkielinen, mutta Helsinki-kappaleessa hän lauloi: ”Helsinki, tule mut hakemaan / tule nyt mennään.”
Järvisen lapsuus Helsingissä oli onnellista aikaa. Hän vietti pitkään kesät ja lomat Suomessa. Kaipuu vanhaan kotimaahan oli epämääräinen mutta kova.
”25-vuotiaaksi asti luulin, että muuttaisin takaisin Helsinkiin. Vasta sen jälkeen juurruin Tukholmaan. Mummoni kuoleman jälkeen matkat Suomeen ovat olleet melkein ainoastaan työmatkoja.”
Anna Järvisellä on kaksi tytärtä. Heistä vanhempi on parikymppinen. Hän ymmärtää ja puhuu suomea. Tyttäret ovat ylpeitä juuristaan, mutta käyvät Suomessa harvoin.
Seitsemän vuotta sitten Anna Järvinen otti Ruotsin kansalaisuuden. Hän halusi äänioikeuden kotimaassaan. Syyskuun valtiopäivävaaleissa oikeistoblokki sai enemmistön, mistä Järvinen on harmissaan.
”Äitini psykiatri sanoi sen ehkä parhaiten: ’Monet meistä olisivat uskoneet enemmän Ruotsista.’”
Järvisen uusi albumi kuulostaa hyvin erilaiselta kuin hänen varhaiset levynsä. Niillä Järvisen taustalla soitti erittäin 1970-lukulainen Dungen-yhtye. Lila/Liila-levy on suurimmaksi osaksi elektroninen. Järvinen sanoo halunneensa tehdä ”tanssilevyn”.
Uuden albumin on säveltänyt ja tuottanut helsinkiläinen Tapio Viitasaari. Omien Zebra & Snake- ja Team Play -yhtyeidensä lisäksi hän on työskennellyt muun muassa Mikko Joensuun ja Suadin levyillä.
Järvinen ja Viitasaari alkoivat tehdä Lila/Liila-albumia viime vuoden heinäkuussa Bergman-residenssissä Fårön saarella. Paikalla oli iso vaikutus levyyn, nimeä myöten.
Fårössä oli paljon erityistä liilaa, esimerkiksi laventelit ja heinäkuun illat.
Anna Järvinen tutustui Viitasaareen jo 13 vuotta sitten. Tuolloin Annalla ja hänen isällään, graafikko Seppo Järvisellä oli yhteinen taidenäyttely Helsingissä.
”Isä istui usein Punavuoren Kaffecentralenissa. Hän tapasi siellä Asko Keräsen 22-Pistepirkosta”, Järvinen kertoo.
”Isä halusi, että laulaisin näyttelyn avajaisissa ja kysyi Askolta, tietäisikö tämä sopivan säestäjän. Asko kertoi, että hänen lapsellaan oli kiva piano-opettaja. Se oli Tapio. Meistä tuli heti hyvät ystävät.”
Maaliskuussa ilmestyneellä Dagen var mulen -levyllä Anna Järvinen tulkitsi Kaj Chydeniuksen ruotsinkielisiin teksteihin tekemiä sävellyksiä. Tapio Viitasaari sovitti kappaleet ja soitti flyygeliä.
”Pidän Tapion kanssa työskentelystä hänen läsnäolonsa, huumorinsa ja älykkyytensä takia.”
Lila ja Liila ovat sama, mutta eri levy. Toisella niistä Anna Järvinen laulaa ruotsiksi, toisella suomeksi.
Ensimmäisen kerran Järvinen lauloi suomen kielellä Ipanapa 2 -levyllä (2008). Olavi Uusivirran kanssa vähän myöhemmin tehty Nuori ja kaunis -duetto oli iso radiohitti.
Albumilla Annan. En Anna (2016) oli suomenkielisiä versioita aiemmin ilmestyneen Buren-albumin lauluista. Tuolloin Järvinen käänsi kappaleet itse. Nyt suomennokset ovat Viitasaaren tekemiä.
Lila/Liila-levyn sanoitukset nojaavat Anna Järvisen viimevuotiseen Dröm natten till idag: -kirjaan (suomeksi Uni viime yönä, Teos & Förlaget). Hän kirjoitti sitä kuuden vuoden aikana iltaisin.
Kirja on enimmäkseen autofiktiota – merkittäviä tarinoita, hetkiä ja sirpaleita Järvisen elämästä. Myös paljon valheita.
”Kun harjoittelimme Chydenius-levyä Fårössä, Tapio avasi kirjani, löysi sieltä sopivia tekstejä ja alkoi säveltää niitä”, Järvinen sanoo.
”Koska kirja on suomennettu, tuntui hauskalta tehdä levystäkin suomenkielinen versio.”
Anna Järvinen pitää suomea kauniina ja vaikeana kielenä. Järvisen mukaan suomeksi ja ruotsiksi laulaminen tuntuvat erilaisilta jopa fyysisesti.
”Suomen kielessä on avoimia vokaaleita, jotka avaavat kropan. Ruotsin kielen vokaalit ja konsonantit hiipivät enemmän maata pitkin.”
Anna Järvinen: Lila/Liila. Is This Art!, 2022.