Rakkauslaulu Kreetalle
Kaikkien toiveiden kylässä miljöö on kohdallaan.
Osan vuodesta Kreetalla jo pitkään viettäneen Anja Snellmanin romaani alkaa runollisena ylistyslauluna Kreetan kylille ja luonnolle.
Toinen päähenkilöistä on 93-vuotias Agave, kuvitteellisen Pneuman kylän viimeinen asukas, joka elelee kotipaikassaan ”ympärillään tuttu turvallinen maailmansa, lahonneita ja ruostuneita esineitä joiden läpi oleanterit ryöppyävät, vilpoisia vuorituulia, yrttien tuoksuja, mehiläisiä, linnunmunia, magman liikahtelua, kuunvaloa”.
Arjen rutiinit sotkee hetkeksi löytönainen, pahasti ruhjoutunut matkaopas Monika, jonka Agave löytää pensaan juurelta. Miten hän on päätynyt tässä kunnossa vuorille kauas Haniasta? Selvittelystä ei tule jännitystarinaa vaan epätodennäköisen ystävyyden kuvaus.
Pneuman kylässä aika tuntuu pysähtyneen. Monikan virkoamisen jälkeen tarinakin junnaa paikallaan. Agave muistelee menneitä, Monika yrittää palautua henkisistä ja fyysisistä vammoistaan. Haparoivassa tutustumisessa kohtaavat uusi ja vanha, vieras ja paikallinen, perinne ja turismi. Teemaksi nousee massaturismin mielekkyys.
