Sodan todellisuus ja fiktio
Ukrainalainen kirjailija Andrei Kurkov kirjoittaa venäjäksi.
3
MIN
Andrei Kurkov on Ukrainan kansainvälisesti tunnetuimpia kirjailijoita. Hän on julkaissut 19 romaania ja lastenkirjoja. Teoksia on julkaistu 37 kielellä 65 maassa.
Meneillään olevasta sodasta Kurkov on kirjoittanut journalismia ja englanniksi ilmestyviä päiväkirjoja. Mutta fiktiota sodasta hän ei ole julkaissut.
”Dramaattisina aikoina dramaattisten tarinoiden sepittäminen on turhaa”, Kurkov sanoo. Kirjailija kertoo kuulevansa tositarinoita, jollaisia ei pystyisi keksimään.
”Taisteluista tuskin kirjoitan koskaan, mutta ehkä elämästä sodan aikaan. Siihenkin olen varmaankin valmis vasta, kun sota on kokonaan ohi.”
Kurkov huomauttaa, että hänen mielestään paras ensimmäistä maailmansotaa käsittelevä romaani – Pierre Lemaitren Näkemiin taivaassa – ilmestyi liki sata vuotta sodan jälkeen.
”Jos palaan fiktioon, kirjoitan ehkä vuodesta 1919, jolloin käytiin Ukrainan itsenäisyyssotaa.”
Kurkov tulee tällä viikolla Helsinki Lit -festivaalin vieraaksi. Hän antoi puhelinhaastattelun kotoaan Kiovasta.
Kurkovin tuorein suomennos Kuolleen miehen kaveri sijoittuu 1990-luvulle. Kolmikymppinen Tolja tuntee elämänsä niin turhaksi, että pestaa palkkatappajan päättämään päivänsä. An- keasta Kiovasta alan ammattilainen löytyy helposti. Tarinassa on samoja piirteitä kuin Aki Kaurismäen elokuvassa I Hired a Contract Killer, jossa rakkaus muuttaa itsemurhaajan mielen.
”Olen kuullut elokuvasta, mutten ole vieläkään nähnyt sitä!” kirjailija sanoo. ”Kirjoitin kirjastani käsikirjoituksen elokuvaan, joka tuotettiin Ranskassa 1997.”
Alun perin Kuolleen miehen kaveri ilmestyi vuonna 1996. Ukraina oli itsenäistynyt viisi vuotta aiemmin Neuvostoliiton hajottua. Kurkovin kertoman mukaan todellisuus oli aluksi vielä synkempi kuin hänen romaanissaan.
”Kirjoitin romaanin jo vuonna 1993. Ukrainassa ei ollut toimivia valtiorakenteita. Rikollisuus rehotti. Ne joilla oli rahaa, ostivat luodinkestävät ovet. Vanhempani menettivät kaiken ja pelkäsivät lähteä kotoa. Tuttuja tapettiin kadulle.”
Kurkovin mukaan valtaa pitivät gangsterit, joille kaikki maksoivat suojelurahaa. Asiat alkoivat muuttua, kun poliisit tajusivat, että rikolliset tienaavat hyvin ja valtasivat alan. Apajille tunki myös salainen palvelu.
”Osa rikollisista pakeni maasta, osa siirtyi politiikkaan”, Kurkov muistelee. ”Vähitellen korruptiota karsittiin vaihtamalla poliiseja nuorempiin. Ihmiset rohkaistuivat ja lakkasivat maksamasta. Ukrainalaiset ovat individualisteja eivätkä hyväksy mielivaltaa.”
Myllerrysten keskellä Kurkov aloitteli kirjailijanuraansa.
”Olin kuullut, että Neuvostoliitossa kirjailijat istuvat kotona kirjoittamassa ja juomassa konjakkia. Minusta ei ehtinyt tulla neuvostokirjailijaa.”
Toimivan valtion ohella Ukrainasta puuttuivat kustantamot. Kurkov onnistui lainaamaan 16 000 dollaria, osti Kazakstanista kuusi tonnia paperia ja julkaisi omakustanteina romaanin ja lastenkirjan.
”Kiersin vuoden myymässä niitä. Siinä oli monia seikkailuja ja osa kirjoista varastettiin, mutta maksoin lainan takaisin.”
Kurkov lähetti sitkeästi käsikirjoituksiaan kustantamoille ympäri maailmaa. Kansainvälinen ura alkoi 1997.
Sveitsiläinen kustantamo julkaisi Kuoleman ja pingviinin, joka on Kurkovin tunnetuin kirja. Ukrainassa sitä on myyty 150 000 kappaletta.
Kurkov syntyi Leningradissa 1961. Perhe muutti Kiovaan, kun hän oli kaksivuotias. Kurkov alkoi kirjoittaa seitsemänvuotiaana runoja, kuolleiden lemmikkihamsterien muistoksi.
Vaikka Kurkov kirjoittaa yhä äidinkielellään venäjäksi, hän on ukrainalainen kirjailija – ja Venäjällä nykyisin poliittisista syistä kielletty.
”Huumori on tärkeä osa ukrainalaista kulttuuria eikä sitä juuri ole venäläisessä kirjallisuudessa”, Kurkov väittää.
”Gogol ja Bulgakov ovat vaikuttaneet minuun paljon, ja molemmat ovat ukrainalaisia. Pidän tosin myös absurdin isästä, pietarilaisesta Harmsista.”
Ennen sotaa 40 prosenttia ukrainalaisista oli venäjänkielisiä. Sota on tehnyt venäjästä vihollisen kielen. Kurkov arvelee, että siitä tulee pienen vähemmistön kieli.
”Minun kieleni on venäjä mutta maani Ukraina, ja se on kieltä tärkeämpi.”
Helsinki Lit -festivaali 24.–25.5. Savoy-teatterissa.
Andrei Kurkov: Kuolleen miehen kaveri. Suom. Riku Toivola. 136 s. Otava 2024.