”Andersson pitää pirunmoista meteliä”
Isien taakkaa ja ajatuksia psykoanalyysistä, sekä omasta että potilaiden. SK julkaisee otteen Riitta Kylänpään kirjoittamasta Claes Anderssonin elämäkerrasta Utelias mieli (Siltala).
Ainoastaan yhden kerran Claes Anderssonin vanhemmat tulivat katsomaan poikansa kirjoittamaa näytelmää. Tuo näytelmä, Lindbloms, meni Ruotsalaisessa teatterissa. ”Pelkäsin, että he tunnistavat itsensä näytelmästä, olin siirtänyt heidän riitansa melkein suoraan näytelmään, mutta eivät he mitään huomanneet. Oli ensi-ilta ja he olivat ylpeitä saadessaan istua valtioneuvos K.-A. Fagerholmin vieressä.”
”He eivät hirveästi vaikuttaneet minun elämääni, paitsi että isähän myötävaikutti minun kirjoittamiseeni sillä tavalla, että hän oli poissa lapsena ollessani. Kirjojani he eivät lukeneet.” Vanhemmat eivät noteeranneet myöskään Claesin valmistumista lääkäriksi. ”Luin rivien välistä, että lääkäri oli ok, mutta psykiatria oli isän mielestä naisellinen ala.”
Anderssonin mielestä sukulaisten kanssa ei pitäisi tehdä töitä yhdessä. Hän kirjoitti kuitenkin tyttärensä Henrika Anderssonin kanssa kaksi ilmastoaiheista kabareeta Viirus-teatterille, viimeisen kevättalvella 2019, edellisen kaksitoista vuotta aikaisemmin. ”Henrika kutsui minut katsomaan ensimmäistä teatterikoulussa valmistamaansa näytelmää. Se kertoi isästä ja tyttärestä. Näytelmän isä oli kuollut ja oli tuhkana pienessä peltipurkissa. Istuin katsomassa sitä ja tunsin… Ei hän syyttänyt minua, mutta onhan siinä jotain, jos panee isänsä purkkiin.”
”Vanhemmistaan pitää taistella itsensä irti”, Andersson sanoi. Hän itse teki sen muuttaessaan pois kotoaan ylioppilaskirjoitusten jälkeen.
