Älyllisiä karkeuksia haudan takaa – Jouko Turkasta lähtee edelleen ääntä
Viisi vuotta ennen kuolemaansa Turkka toimitti muovikassillisen tekstejä kustantajalle. Nyt ne on koottu kirjaksi.
Viisi vuotta ennen kuolemaansa Jouko Turkka (1942–2016) antoi Teoksen kustantajalle Silja Hiidenheimolle muovikassillisen tekstejä. Niistä on seulottu kirja Kärsimys on turhaa. Se koostuu muutaman sivun fragmenteista; lyhyistä tarinoista, ruokaresepteistä, viiniarvosteluista, ideoista, harkituista huomioista ja heitoista. Muoto on tuttu Aiheita-esikoisesta.
Illuusioton ihmiskuva yhdistyy ikuiseen tappiokierteeseen. Pankkiirikolmikko ryöstetään, piestään, riisutaan alasti ja heitetään putkaan. Elolliset olennot ovat kestokiimaisia, hevonenkin hankaa itseään puunrunkoon. Karnevalismia. Romantiikka uitetaan inhorealismissa, tippuri nenissä yhdistää parin. Ruoasta siirrytään nopeasti ulosteisiin. Nymfomaaneja, miehisen uhon koomisuutta.
Tuttua Turkkaa siis, jopa liian tuttua. Turkka kuulostaa välillä imitaattoriltaan. Päällimmäiseksi jää silti vaikutelma vitaalista ja vahvasta kertojasta.
Esimerkiksi sodassa vammautuneita miehiä kuvataan harvinaisen todentuntuisesti, ilman kireää pyhittämistä. Samalla nauretaan veteraanien saamattomille lapsenlapsille, jotka näkevät itsessään sankarigeenejä.
Jokaisella on oma sisäinen lohtuporukkansa, siteensä, puistojen ja metrojen tuulikaappien miehelläkin. Hän miettii, miten porukka katsoisi hänen seisomistaan, tupakan pitelyä, ryypyn ottoa. Kehuisiko miestä?
