Perimmäisten kysymysten äärellä

Pohdiskelevissa runoissa ihminen on kielensä vanki.

runokokoelma
Teksti
Silvia Hosseini

Runoilija Aki Salmela ehdottaa vastauksia ihmiselämän perimmäisiin kysymyksiin. Näkökulma on niin yksilössä kuin ihmislajissa, ja parhaimmillaan runoilija onnistuu tuomaan ikiaikaisiin aiheisiin tuoreita näkökulmia.

Osa oivalluksista jää kuitenkin laimeiksi, etenkin tekijän aikaisempiin teoksiin verrattuna: ”Jos elämä olisi elokuvaa / siltä voisi odottaa jotain parempaa // käsikirjoitusta // jossa dramaattisen kaaren päässä odottaa oikea ratkaisu.”

Proosarunojen lisäksi joukossa on tällaisia suotta säkeisiin jaettuja virkkeitä. Käsittelytapaan kaipaisi muutenkin särmää. Vasta kokoelman loppupuolella kirjoittaja alkaa irrotella muotoratkaisujen suhteen. Ihmisen lisäksi katse tarkentuu eläimiin ja eliöihin, joiden puuhia seurataan söpön naivistisesti: ”Helmi on ongelma, jonka simpukka on käsitellyt loppuun saakka.”

Salmela on aiemminkin puhaltanut inhimillistä henkeä ei-inhimilliseen. Eläinten kautta runon puhuja peilaa itseään ja ihmisyyttä ylipäänsä.