Aika on käymässä vähiin: Tiheätunnelmainen esitys kielletystä rakkaudesta ja kuolemasta
Arvio: Jukka Puotila istuu kirjailijan rooliin hienosti ja tekee traagisen roolin pienieleisesti.
Näyttämön korkeuksista valuu hiekkaa ohuena soirona kuin jättimäisessä tiimalasissa. Kansallisteatterin pienen näyttämön täyttää kaksi näyttelijää Jukka Puotila ja Jukka-Pekka Palo sekä nuori sellisti Artturi Aalto.
Yksinkertaisen tyylikäs lavastus (Tarja Simonen) tuo mieleen venetsialaisen palatsin: pylväitä, huputettu kattokruunu ja musta allas täynnä vettä.
Thomas Mannin novelliklassikon Kuolema Venetsiassa (1912) on dramatisoinnut Michael Baran, joka on myös ohjannut näytelmän. Kyse on Suomen kantaesityksestä.
Yksinäytöksisen näytelmän alusta lähtien on selvää, että aika on käymässä vähiin. Sävyt ovat haikean surumieliset, tunnelma pysähtynyt.
Ikääntynyt kirjailija Gustav von Aschenbach (Jukka Puotila) lähtee etsimään inspiraatiota tarunhohtoisesta Venetsiasta. Kaupungin kuolemaa kuiskivilla kujilla ja kuumilla rannoilla kirjailija kohtaa jumalaisen kauniin puolalaispojan, kielletyn rakkauden.
