Äänestäkää pelleä, niin saatte sirkuksen
Salman Rushdie kuvaa Yhdysvaltojen politiikkaa yliampuvasti ja osuvasti.
Salman Rushdieta ei voi luonnehtia kohtuuden ystäväksi. Hänen romaaneissaan on kaikkea liikaa: henkilöhahmoja, juonenkäänteitä, alajuonia, historiallisia ja kirjallisia viittauksia, sukelluksia satuihin ja myytteihin, koukkauksia arkisen todellisuuden tuolle puolen. Kerrontakaan ei ole hiottua ja huoliteltua, vaan huikentelevaisen mahtailevaa, välillä itseparodiaan saakka.
Parhaimmillaan tällainen runsauden poetiikka tuottaa muutakin kuin ähkyä. Rushdien toinen romaani, vuonna 1981 ilmestynyt Keskiyön lapset, on täysosuma, hypnoottisesti sykkivä, maagisrealistisilla elementeillä iloitteleva kuvaus Intian itsenäistymisestä brittien siirtomaavallan alta.
Seitsemän vuotta mestariteoksensa jälkeen Rushdie julkaisi tunnetuimman romaaninsa Saatanalliset säkeet, joka synnytti myrskyn islamilaisessa maailmassa. Iranin uskonnollinen johtaja ajatollah Khomeini langetti kirjailijalle kuolemantuomion. Rushdie painui maan alle ja eli vuosia turvamiesten ympäröimänä.
