5 syytä: Miksi poliitikot eivät keskustele kulttuurista

Kun poliitikko ja kulttuuri kohtaavat julkisuudessa, usein kyseessä on pintapuolinen kohu.

Irina Krohn
Teksti
Riitta Kylänpää
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Eduskunta keskustelee siitä, tästä ja tuosta, mutta enimmäkseen taloudesta. Se leikkaa, karsii ja säästää, myös kulttuurista.

Ensi huhtikuussa ovat eduskuntavaalit, mutta mieleen ei tule ainoatakaan kulttuuriaihetta, joka olisi kirvoittanut poliitikot keskustelemaan syvällisesti taide- ja kulttuuripolitiikasta.

Viimeksi eduskunnassa keskusteltiin taiteesta, kun perussuomalaiset tekivät eduskuntakyselyn Itellan Tom of Finland -aiheisesta postimerkistä viime huhtikuussa.

Myös julkisuus herkuttelee vain pinta-ilmiöillä. Kulttuuriministerin pestin Paavo Arhinmäeltä (vas) perinyt Piia Viitanen (sd) aiheutti kohun, kun hän kertoi mieltyneensä Monet’n ja Matissen ohella kissatauluihin. Arhinmäkeä puolestaan arvosteltiin siitä, että hän valitsi ennemmin rockfestivaalit kuin oopperan.

Aiheista ei kuitenkaan ole pula. Suurin kysymys on se, vastaako julkinen taide- ja kulttuuripolitiikka nykyajan tarpeita eli millaista taidetta ja kulttuuria julkisen vallan tulisi rahoittaa. Rahoitusjärjestelmää ei ole uudistettu 25 vuoteen, ja varsinkin nuorten maailma on muuttunut sitten 1980- ja 1990-luvun.