25 vuotta sitten

seksuaalinen väkivalta yhdistetään edelleen usein puskaraiskaajaan, joka hyökkää pimeästä puistosta humalaisen naisen kimppuun. Todellisuus on kuitenkin hyvin toisenlainen.  Valtaosa seksuaalisesta väkivallasta tapahtuu neljän seinän sisällä: parisuhteessa, perheessä tai tuttavien kesken.

Kun uhri on perinteisesti ollut parisuhteessa elävä nainen, perheenäiti tai vanhempi nainen, joka vuosikymmenien hiljaisuuden jälkeen on kerännyt voimansa ja uskaltanut kertoa kokemastaan häpeästä, nyt hän saattaa olla yhtä hyvin 10–15-vuo­tias lapsi. 1990-luvulla yhä nuoremmat tytöt ovat joutuneet seksuaalisen ahdistelun ja väkivallan kohteiksi.

Jopa yli puolet yhdeksäsluokkalaisista tytöistä kertoo kokeneensa jonkinlaista seksuaa­lista häirintää. Tämä selviää Oikeus­poliittisen tutkimuslaitoksen tutkijan Päivi Honkatukian satunnaisotoksella tehdystä kyselystä. Eri puolilla Suomea tehtyyn kyselyyn vastasi nimettömänä yli 4 000 ysiluokkalaista nuorta, joista yli puolet oli tyttöjä.

”Seksuaalinen ahdistelu eri muodoissaan on hyvin yleistä. On vaikea arvioida, miten yllättäviä tulokset olivat, mutta nämä tytöt ovat vasta 15-vuotiaita, ja jos heistä viisi prosenttia ilmoittaa kokeneensa hyvin intensiivistä seksuaalista ahdistelua, se on mielestäni paljon”, Honkatukia sanoo.

Seksuaalista ahdistelua ja häirintää pidetään synonyymeinä. Niiden erottaminen seksuaalisesta väkivallasta voi olla vaikeaa. Seksuaalisesta väkivallasta jää kuitenkin aina jälkiä, fyysisiä, psyykkisiä tai sosiaalisia. Se on myös rikos.

Viisi prosenttia kyselyyn vastanneista tytöistä kertoi kokeneensa raiskauksen, raiskausyrityksen, tulleensa seksuaalisesti hyväksikäytetyksi tai joutuneensa muuhun seksuaalisesti hyvin pelottavaan tilanteeseen.

”Vastauksista nousi esiin suomalainen vahvan naisen malli, joka on perinteisesti näkynyt sukupuolijärjestelmässämme toisin kuin brittiläisessä tai amerikkalaisessa. Moni luotti selviytyvänsä näistä tilanteista”, Honkatukia sanoo.

Parin viime vuoden aikana alle 20-vuo­tiaiden tyttöjen yhteydenotot valtakunnalliseen raiskauskriisikeskus Tukinaiseen ovat kolminkertaistuneet.

”Väkivaltatapaukset eivät välttämättä ole lisääntyneet. Tästä on nyt uskallettu puhua, eikä tämä ole enää sellainen tabu kuin aikaisemmin”, Tukinaisen toiminnanjohtaja Kristiina Valkama sanoo tyytyväisenä. 

SK 39/1999 Silja Lanas Cavada: ”Seksin ­väkivaltaa”, 1.10.1999.