Kodittomien kommunistien taival
Suomen vasemmistoälymystö ei kunnolla juurtunut puolueisiin. 1930-luvulla sille tuli lähtö sosiaalidemokraateista ja 1950-luvulla kommunisteista.
7
MIN
Teksti on julkaistu ensi kertaa Kanavassa 4/2025. Kanava on mielipidelehti, jonka kirjoitukset edustavat kirjoittajan omaa näkemystä.
Viime vuosisadan alussa Suomessa aktivoitui ja pian vakiintui vankka vasemmisto, kolmesti eduskuntaenemmistöksikin asti. Autonomian ajalla vasemmistoon luettiin Sdp, sisällissodan jäljiltä Sdp ja pienempi vasemmistoryhmä (vuoteen 1930 asti) ja sotien jälkeen Sdp ja Skdl (nyt vasemmistoliittona), hetken aikaa myös Tpsl. Vasemmisto on ryhmittynyt, milteipä jähmettynyt, sijoilleen jo sata vuotta sitten.
Edes tukevimmissa asemissaan vasemmisto ei ole yltänyt varteenotettavaksi sivistyneistöliikkeeksi. Intelligentsiaa on kuulunut vasemmistoon – poliitikkoina, taustalla, tukijoina – mutta molemminpuolista syvää vetovoimaa on uupunut. Vasemmiston puolueet olivat 1970-luvulle asti tyylipuhtaasti työväenpuolueita, osana työväenliikettä. Oppineistolla oli tapana samaistua lähinnä kansallisen konservatismin leiriin, toisinaan jyrkästikin oikealle.
