Yona: Allekirjoitin Tosi rakkaus odottaa -lupauksen

Laulaja-lauluntekijä jätti helluntaiseurakunnan virallisesti vasta kaksi vuotta sitten.

hän
Teksti
Ville Blåfield
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Taas lankapuhelin pirisee. Ala-asteikäinen Johanna vastaa ja kertoo, että vanhemmat eivät ole kotona. Soittajaa se ei haittaa; puhelu vain jatkuu, Johanna kuuntelee hiljaa, sanoo tottuneesti väliin:

”Aamen.”

Ollaan Oulussa 1980- ja 90-luvun vaihteessa. Nämä puhelut ovat arkea helluntaiseurakunnan johtajan kotona.

”Me oltiin saarnaajan perhe”, Johanna Pitkänen, 31, sanoo. ”Puhelin soi aika paljon, ja joskus päädyin itsekin sielunhoitajaksi, rukoilemaan ihmisten kanssa puhelimessa. Tai ne rukoili ja mä sanoin aamen.”

”Varhaisnuorena mussa alkoi olla saarnaajan elkeitä itsessänikin. Saatoin rukoilla koulussa kavereiden puolesta, ja se tuntui ihan normaalilta. Opettajiakin saatoin evankeloida. Tykkäsin siitä huomiosta, jota sain saarnaajan nuorimmaisena lapsena.”