Rakkaudella, Yle

Kolumni: Avoimuus ja läpinäkyvyys ovat saneet tehdä tilaa yhtenäisen kansakunnan ja individualismin tunnekielelle, kirjoittaa Anu Koivunen.

Profiilikuva
media
Teksti
Anu Koivunen
Kirjoittaja on mediatutkija ja sukupuolentutkimuksen professori Tampereen yliopistossa.

”Kaikille yhteinen, jokaiselle oma” kuuluu Ylen uuden strategian otsikko. Ketään ei yllätä, että Yle määrittelee tarkoituksekseen keskinäisen ymmärryksen lisäämisen ja suomalaisen yhteiskunnan vahvistamisen. Elämyksellisyyden korostaminen ja kansakunnan muistiksi julistautuminen ovat niin ikään tuttua Yle-kieltä.

Uutta on pyrkimys olla paitsi arvostettu myös ”rakas”. Aikaan, jolloin julkista keskustelua luonnehtii – koronakriisistäkin huolimatta – polarisoituminen, Yle tarjoaa ohjenuoraksi personointia eli henkilökohtaista käyttökokemusta ja tunnepolitiikkaa. Toisin kuin edellisellä politisoitumisen kaudella 1970-luvulla, Yle ei kysy yleisöltään, mikä ärsyttää tai menikö viesti perille, vaan raportoi kiinnostavuudestaan ja tärkeydestään.

 

Luottamus on avainsana. Siinä missä 1970-luvulla kyse oli poliittisen järjestelmän luottamuksesta Yleen, 2020-luvulla luottamus määritellään jokaisen ”henkilökohtaiseksi kokemukseksi” ja tunteeksi, ”joka syntyy rehellisyydestä, läsnäolosta ja kuulluksi tulemisesta”.