Viron historia otti voiton mielenosoittajista
Sofi Oksasen ja Imbi Pajun kirjan Kaiken takana oli pelko julkistamistilaisuus Helsingin Sanomatalossa sujui lopulta rauhallisesti. Tilaisuutta oli seuraamassa ainakin kolmen sadan hengen yleisö, josta iso osa koostui median edustajista. Sen sijaan kohutun Naši-järjestön edustajia ja heidän kannattajiaan oli paikalla vain puolentoista kymmentä.
Vielä muutama kuukausi sitten kirjan kustantaja WSOY pohti kuumeisesti, miten se saisi huomiota Viron historiaa käsittelevälle kirjalleen. Maanantaina kustantamon edustajat huomasivat huolensa turhaksi.
Finlandia-palkitun Sofi Oksasen ja toimittaja Imbi Pajuntoimittaman kirjan julkistamisesta syntynyt ennakkokohu varmisti sen, että tiedotusvälineet olivat paikalla ja parisataapäinen kuulijakunta ruuhkautti Sanomatalon Mediatorin.
Ennakkoon pelätyt mielenosoitukset hupenivat muutamien aktivistien banderollin heilutteluksi. Poliisi oli paikalla näyttävästi, mutta hekin saivat seurata rauhallisesti sujunutta tilaisuutta sivusta.
Yksi kirjakeskustelua kuuntelemaan tulleista oli eläkkeellä oleva opettaja Päivi Kalistaja.
”Tulin tänne mielenkiintoisen aiheen takia, koko meidän elinikämme Viro on saanut kärsiä”, Kalistaja sanoi.
Viron kohtalo kosketti Kalistajan perhettä, sillä agronomi-isällä oli paljon ystäviä ja kollegoja Suomenlahden etelärannalla.
”Kun sota syttyi, mitään ei enää kuulunut. Kaikki hiljeni kuin veitsellä leikaten”, Kalistaja kuvaa.
”Viroa ei miehitetty”
Ottelu Viron ja Venäjän erilaisista historiantulkinnoista rantautui maanantaina ensi kertaa Helsinkiin, tosin ei kovinkaan näyttävästi.
Ennakkojulkisuutta synnytti varsinkin tieto, jonka mukaan Suomeen saapuu venäläisen Naši-nuorisojärjestön edustajia.
Viron vastaiset mielenosoitukset kilpistyivät kuitenkin vain parinkymmenen ihmisen näyttäytymiseksi.
Suomalainen kohudosentti ja itseään anti-fasistiksi kutsuva Johan Bäckman sai paikalle muutamia virolaisen Yövartio-järjestön ja venäläisen Naši-nuorisojärjestön jäseniä. Lisäksi plakaatteja heilutti Suomen islamilaisen puolueen edustajia, hekin Viron venäläisvähemmistön puolesta.
Vastamielenosoituksen järjesti kokoomuksen eurovaaliehdokas Kai Pöntinen, joka seisoskeli plakaatteineen Mediatorin viherkasvin alla.
”Meitä on täällä yhteensä neljä”, mies ilmoitti alkuasetelmista.
Myöhemmin kulkueeseen liittyi muun muassa jokunen skinhead ja väkimäärä nousi kymmeneen.
Bäckmanin ja hänen kanssa-ajattelijoidensa mukaan Neuvostoliitto ei koskaan miehittänyt Viroa, eivätkä yli 30 000 virolaisen suurkyyditykset Siperiaan olleet kansanmurhaa.
”Kyse oli väestönsiirroista, joita tehtiin sodan olosuhteissa. Sitä voidaan pitää osin pelastustoimenpiteenä”, Johan Bäckman sanoo.
Tavallisten ihmisten viisaus
Sofi Oksasta reagointi Viron historiasta jopa hieman huvittaa.
”Pidän aika erikoisena sitä, että rajojen ulkopuolelta tullaan kertomaan, mitä täällä saa kirjoittaa ja julkaista”, Oksanen sanoo.
”Uskon taiteen ja historian voimaan erilaisen ymmärryksien lisääjänä siinä, miten toisessa maassa koetaan tiettyjä asioita kuten ne koetaan.”
Toimittaja ja dokumentintekijä Imbi Paju on tutkinut jo vuosia kotimaansa neuvostomenneisyyttä. Suomessa käytävää keskustelua hän pitää edelleen suomettuneena.
”Tavallisilla ihmisillä on empatiaa ja sisäinen viisaus, mutta akateemisessa maailmassa keskustelu on vanhanaikaista.”
Kirjan tekijät painottavat, että kyse ei ole Venäjä-vastaisesta keskustelusta, sillä he käsittelevät yhtä lailla venäläisten kokemia ihmisoikeusloukkauksia. Gulageilla, Siperian vankileireillä kärsi monien eri kansallisuuksien edustajia.
”Eihän kukaan väitä, että Hitlerin aikaisten rikosten analysointi olisi Saksa-vastaisuutta”, huomauttaa virolaissyntyinen tutkija Iivi Anna Masso.
Teksti SK:n toimitus ja Marjo Näkki / STT