Vatt:n ylijohtaja: Reaalipalkat pudonnevat pakkasen puolelle
Useiden alojen palkkaneuvottelut ovat edenneet kitkaisesti. Työnantajat ovat tarjonneet noin 1,5 prosentin korotuksia, vaikka valtiovarainministeriö on arvioinut tämän vuoden inflaatiotasoksi 2,5 prosenttia. Missä määrin kiihtynyt inflaatio selittää neuvottelujen verkkaista etenemistä, Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtaja Aki Kangasharju?
”Kyllä se on yksi merkittävimmistä argumenteista, joihin molemmat osapuolet vetoavat. Palkansaajat perustelevat omia vaatimuksiaan inflaation kiihtymisellä. Työnantajat taas korostavat, että perusinflaatio voi vaihdella kuukausittain paljonkin ja että se voi laantua nopeasti, aiheuttamatta erityisiä palkankorotuspaineita.”
Mikä on teidän arvionne tämän vuoden inflaatioprosentista?
”Sen määrittäminen on tällä hetkellä täyttä arpapeliä. Valtiovarainministeriön esiin nostama 2,5 prosenttia on jonkinlainen konsensusennuste. Joku on tainnut ennakoida kolmeakin prosenttia. Tuskin kenelläkään on sellaista viisautta, että kykenisi sanomaan, mihin tämän vuoden inflaatiotaso asettuu.”
”Keskustelua sotkee se, että kasvu- ja tuottavuusennusteita tehdään vuositasolla. Yhden kuukauden inflaatio voi kuitenkin poiketa merkittävästikin 2,5 prosentista, vaikka se asettuisi vuositasolla siihen.”
Myös mahdollinen korkojen nousu kiristää kansalaisten taloutta.
”Se on yksi palikka tässä kokonaisuudessa. Eurooppalaisen kriisin hellittäminen voisi antaa Euroopan keskuspankille mahdollisuuden nostaa ohjauskorkoa. Se tietysti näkyisi asuntovelallisen kukkarossa ja vauhdittaisi inflaatiota varsinkin loppuvuonna.”
Onko realistista odottaa, että työnantajien tarjoamilla noin 1,5 prosentin palkankorotuksilla saadaan tässä tilanteessa aikaan sopimuksia?
”Nyt mennään sellaiselle alueelle, että polttaa helposti näppinsä, jos siitä jotakin lausuu. Onhan se nyt kuitenkin täysin selvää, että eri alojen palkanmaksuvara on hyvin erilainen. Ei esimerkiksi kuntasektorilla voi tällaisena aikana ajatella olevan samanlaista palkankorotusvaraa kuin vientisektorilla. Kyllä palkankorotusten tasoihin on pakko tulla hajautusta.”
Viime kierroksella erityisesti kuntien ja eräin osin myös valtion palkat nousivat enemmän kuin teollisuuden palkat. Nytkö julkisesta sektorista ei saa tulla palkkajohtajaa?
”Ei missään tapauksessa. Viime kerran on pakko jäädä historian oikuksi. Talouden kestämisvaje on niin ilmeinen ongelma, että julkisen sektorin on luovuttava palkkajohtajan asemasta.”
Kuinka suuriin palkankorotuksiin on nyt varaa, ilman että talouskasvu vaarantuu?
”Siihen minä en halua ottaa kantaa. Mutta perinteisesti nimellisten palkkojen nostovaraa on haarukoitu ynnäämällä yhteen inflaatio ja tuottavuuden kasvuvauhti.”
Eikö ole kohtuutonta odottaa, että palkansaajat lähtisivät alentamaan ostovoimaansa ja tyytyisivät inflaatiotason alle jääviin palkankorotuksiin?
”Tässä on se ongelma, että ihmiset puhuvat samoin sanoin eri asioista. Kansalaisten yleinen ostovoima ei nouse pelkästään työssäkäyvien saamien palkankorotusten kautta, vaan myös työllisyyden paranemisen myötä. Yleinen ostovoima nousee varmaankin nopeammin kuin inflaatio eli yli 2,5 prosentin, kun otetaan huomioon palkankorotukset ja työllisyystilanteen parantuminen.”
Eikö työssäkäyvien ostovoima uhkaa kuitenkin laskea?
”Kyllä tässä voi käydä niin, että työllisten reaalipalkat vähän jäävät miinukselle, vaikka koko kansantalouden tasolla ostovoima nousisikin.”
Kuva Petri Kaipainen.
Lisää aiheesta
Valtion taloudellinen tutkimuskeskus