Vapaan sopimusoikeuden yhteiskunnassa ei kenelläkään voi olla ”oikeutta työhön”

NÄKÖKULMA: Ymmärrän marinaa perustuslakiasiantuntijoiden ylivallasta, kirjoittaa Juhana Vartiainen.

julkistalous
Teksti
Juhana Vartiainen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Seurasin ennen poliittista uraani syrjäkarein poliittisten päättäjien ja valtiosääntöasiantuntijoiden erimielisyyksiä perustuslain tulkinnoista. Päätöksentekoa läheltä katsoessa olen kuitenkin alkanut enenevässä määrin ymmärtää poliitikkojen marinaa perustuslakiasiantuntijoiden ylivallasta.

En toki paheksu sitä, että perustuslaki yleisesti asettaa rajoja poliittiselle päätöksenteolle. Niin sen tuleekin tehdä. Mutta talouspolitiikan kannalta perustuslaki saattaa rajoittaa vastuullista päätöksentekoa enemmän kuin mikä on kohtuullista ja mielekästä.

Ongelmat eivät johdu perustuslain laatijoiden hyvän tahdon puutteesta, vaan pikemminkin siitä taloudellisesta ajattelusta, joka on ohjannut nykyisen perustuslain laatijoita.

Ajattelu heijastaa edelleenkin sellaista populistista maailmaa, jossa taloudellista hyvinvointia ajatellaan jaettavan poliittisella tahdolla. Julkisen talouden budjettirajoitus ei sitä vastoin selvästikään ole ohjannut perustuslain laatijoiden työtä. Myöskään työmarkkinoiden toimintalogiikkaa ei ole taidettu oikein ymmärtää silloin kun valtiosääntömme on kirjoitettu.