Valkoselkätikka oli tuhon partaalla – Suojeluun tarvittiin kahvia, rahaa ja suoraa toimintaa
MTK:n entinen johtaja 1990-luvun tikansuojelusta: ”Se oli rajua ylivihreää aikaa.”
Oksistosta kuuluu rummutus. Tikkamies Timo Laine höristää korviaan.
”Ei kuulosta valkoselkätikalta”, hän sanoo. ”Ehkä harmaapäätikka.”
Aurinko paistaa ohuen pilviharson läpi. Kävelemme Asikkalan Urajärvellä avarassa koivikossa, tikkametsässä. Se on helppoa pitkin teräksenvahvaa hankikantoa, jonka parin päivän pakkanen on synnyttänyt.
Koivujen joukossa on siellä täällä korkeita haapoja. Yhteen niistä ilmestyy kiipeilemään selkäpuoleltaan metsänvihreä tikka, joka päästää ilmoille surumielisen, laskevan vihellyssarjansa.