Väkivalta vähenee länsimaissa - Suomessa henkirikollisuuden taso länseurooppalaisittain korkea

henkirikokset
Teksti
Marko Hamilo

Jokelan ja Kauhajoen kouluampumiset ovat saaneet monet etsimään selityksiä väkivallan lisääntymiselle. Syyllistä on etsitty milloin puutteellisesta, milloin liiallisesta yhteisöllisyydestä ja jopa sota-ajan traumojen periytymisestä sukupolvelta toiselle. Kaikki nämä selitykset ovat kuitenkin vääriä siitä yksinkertaisesta syystä, että väkivalta- ja henkirikollisuus ei ole kasvussa.

Kriminologian suuria arvoituksia on viime aikoina ollut se, että väkivaltarikollisuus näyttäisi vähenevän länsimaissa. Cambridgen yliopiston kriminologi Manuel Eisnerin mukaan muutokset henkirikollisuuden tasossa teollistuneissa maissa ovat niin samanaikaisia, ettei niitä voi selittää kansallisilla tekijöillä.

Joissakin maissa on rakennettu kattava hyvinvointivaltio, toisissa on vain minimaalinen sosiaaliturva. Yhdysvalloissa on noudatettu ankaraa kriminaalipolitiikkaa, Euroopan maissa on pyritty pitämään vankiluku pienenä. Silti muutokset henkirikollisuuden tasossa ovat tapahtuneet suunnilleen samaan aikaan.

Kansainvälisiä trendejä on itse asiassa kolme. Luotettavia, vertailukelpoisia rikostilastoja on eri maista 1800-luvulta alkaen, ja ne osoittavat henkirikollisuuden pitkää laskua 1800-luvun loppupuolelta aina 1950-luvulle asti.

Eisner kokosi artikkelissaan International Journal of Conflict and Violence -lehdessä 17 eurooppalaisen maan rikostilastot yhteen, ja niissä ainoa merkittävä poikkeus oli Suomi. Suomessa henkirikollisuus nousi vuosiksi 1905-1935 jopa kahdeksaan surmattuun 100 000:ta asukasta kohden, kun 1800-luvulla ja taas sotien jälkeen uhriluku on ollut lähellä kolmea.

Toinen kansainvälinen trendi on väkivaltarikollisuuden kasvu 1960-luvulta 1990-luvun alkuun. Se selittyi lähinnä nuorten toisilleen tuntemattomien miesten keskinäisellä väkivallalla julkisilla paikoilla.

Kolmas trendi on henkirikollisuuden kääntyminen laskuun 1990-luvun alussa. Yhdysvalloissa huippuvuosi oli 1992 kymmenessä uhrissa 100 000:ta asukasta kohden, ja sen jälkeen uhrien määrä on pudonnut 40 prosenttia. Euroopan maissa käänne tapahtui 1980-luvun lopulla tai 1990-luvun alussa.

Eisnerin mukaan ainoastaan kulttuuri voi selittää näin samanaikaiset ja samansuuntaiset muutokset. Eisner selittää 1800-luvulta alkanutta väkivallan laskutrendiä yhteiskuntaluokat ylittävällä kasvatusihanteella, johon kuului itsekontrollin, perheen ja kunniallisuuden arvostus.

Väkivallan lisääntyminen osuu taas yksiin 1960-luvun itsensä toteuttamisen hyveiden kanssa. Näihin kuuluvat herkkyys, emotionaalisuus ja autenttisuus, joiden impulsiivista ilmenemistä instituutiot eivät saisi estää.

Eisner esittää, että väkivaltarikollisuuden väheneminen kahden viime vuosikymmenen aikana selittyisi perinteisten arvojen paluulla kulttuuriin ja kasvatukseen.

Puukolla kännissä

Suomessa henkirikollisuuden taso on länsieurooppalaisittain korkea, ja sitä selittää kansallinen erityispiirteemme: keski-ikäisen alkoholistin teräaseella, astalolla tai paljain käsin pikaistuksissaan tekemä surma, jossa kuolee ryyppykaveri.

Henkirikoksista Suomessa tehdään alkoholin vaikutuksen alaisena noin 80 prosenttia.

Kuva Ping Amranand / Superstock.