Vaiettu pöytäkirja: Hamina kaunisteli jättitangon riskejä, liitokset eivät kestä lippua ilman lisävahvistusta
Lippumaailma sai rahaa muun muassa Irakista ja Saudi-Arabiasta.
Haminan kaupunki on kertonut kaupunkilaisille jättilipputangon laatuun ja turvallisuuteen liittyvistä puutteista hyvin niukasti.
Satametrinen tanko pystytettiin marraskuussa 2018 kiireellä meren äärelle, Sibeliuskadun kentälle. Jättitanko on Haminaan suunnitellun Lippumaailman vetonaula ja sisäänheittotuote.
Kaupunki tiedotti kuukausien tarkastusten ja laskelmien jälkeen 12. maaliskuuta 2019, että Pietarissa Venäjällä Amira-konepajalla valmistettu tanko on Suomen turvallisuusmääräysten mukainen.
”Maailman suurin Suomen lippu voidaan turvallisesti nostaa satametriseen salkoon. Haminan kaupunki on halunnut varmistaa, että suurlipun salko vastaa suomalaisia turvallisuusmääräyksiä. Tehtyjen asiantuntijatarkastusten jälkeen suursalko on todettu turvalliseksi ja lippu voidaan nostaa, kun kaupungin rakennusvalvonnan käyttöönottolupa on saatu.”
Tiedotteessa mainittiin, että ennen käyttöönottoluvan antamista täytyy testata muun muassa jättitangon sähköistys ja lipun automaattinen nostotekniikka.
Suomen Kuvalehden haltuunsa saaman pöytäkirjan mukaan kaupunki joutuu teettämään lukuisia muitakin lisätarkastuksia ja -kokeita.
Maaliskuun 11. päivänä pidetyn, jättilipputangon tekniseen tarkastukseen liittyvän kokouksen pöytäkirjan on laatinut A-Insinöörit. Haminan kaupunki ostaa yhtiöltä tangon suunnittelu-, rakennuttamis- ja valvontapalveluita.
Pöytäkirjan mukaan paikalla kokouksessa oli A-Insinöörien ohella Haminan kaupungin, tangon toimittaneen ADS Finlandin, pietarilaisen tankovalmistajan Amiran sekä Kiwa Inspecta -tarkastusyhtiön edustajia.
Puheenjohtajana kokouksessa oli Haminan kaupunkikehitysjohtaja Matti Filppu, jolle kaupunginvaltuusto kesällä 2018 antoi valtuudet kilpailuttaa tangon hankinta ja muutenkin vastata jättitankohankkeesta.
Kokouksessa osallistujat kävivät seikkaperäisesti läpi kaupungin A-Insinööreillä ja Kiwa Inspectalla teettämät tarkastusraportit ja vertailulaskelmat. Yhtiöt toimivat tankohankkeessa ulkopuolisina tarkastajina.
”Suomessa vaadittavaan varmuustasoon nähden se on alimitoitettu.”
Pöytäkirjan mukaan kysymyksiä herättivät esimerkiksi tangon kuormituksen kesto, materiaalin lujuus, seinämien stabiilisuus ja työn laatu.
”Rakenne on suunniteltu kokeellisia menetelmiä käyttäen ja Suomessa vaadittavaan varmuustasoon nähden se on alimitoitettu.”
Tanko on tehty Venäjällä käytettävän amerikkalaisen standardin mukaan, vaikka EU:ssa pitäisi käyttää eurokoodin mukaista tiukempaa standardia.
Tangon suunniteltu käyttöikä, 50 vuotta, puolestaan on pöytäkirjan mukaan ylimitoitettu:
”A-Insinöörien tarkastuslausunnossa on todettu, että liitoksen esijännityksen pitävä voima ei ole pitkäaikaisesti uskottava.”
Pitkäaikaiskestävyyden varmistamiseksi tankoon on asennettava mittausjärjestelmä, joka tarkkailee tangon väsymiskestoa, kuormitushistoriaa ja värähtelyä.
Tangon kahdessa ylimmässä liitoksessa tangon massa ei kestä suurlipun nostetta. Ongelma täytyy myöhemmin korjata hyödyntämällä lippuvaijeria tangon tukirakenteena tai lukitsemalla ylimmät liitokset pulteilla.
Hitsausjäljessäkin oli huomautettavaa.
”Kiwa Inspecta on tarkastusraportissa todennut, ettei esimerkiksi pitkittäinen hitsaussauma täytä normaalin konepajatyön laatuluokkaa, ja hitsissä täyttö on vajaa.”
A-Insinöörien mukaan tämä ei kuitenkaan olennaisesti vaikuta tangon staattiseen kestävyyteen. Kaikkein tärkeimpiä hitsaussaumoja tangon alaosassa Kiwa Inspecta ei ole vielä tutkinut.
Tuulikuorman Amira oli osin laskenut maastoluokan 1 eli järvimaaston mukaisesti.
Todellisuudessa tanko on meren rannalla, ja kuuluisi siten luontevammin Suomessa käytettävän standardin mukaan tuulisimpaan ja rakenteilta suurempaa kestävyyttä edellyttävään maastoluokkaan 0.
Haminan rakennusvalvonta tekee lopullisen päätöksen siitä, tuleeko maastoluokan 1 soveltaminen kyseeseen.
Pöytäkirjan mukaan ”tanko ei sovellu käytettäväksi täysimääräisillä SF-EN 1991-1-4 -standardin mukaisilla lippuun ja tankoon kohdistuvilla kuormilla”.
Amira oli myös käyttänyt eurokoodista poikkeavaa materiaalin lujuusarvoa rakennelaskelmissaan, minkä vuoksi kaupunki joutuu teettämään Kiwa Inspectalla lisää teräsmateriaalin varmennuskokeita.
Maaliskuun kokouksen lopputulos oli, että ”rakenteelle voidaan aloittaa käyttöönoton valmistelu”.
Se tarkoittaa, että ennen kuin lopulliset tarkastukset ja laskelmat on tehty, 62 kiloa painava ja yli 400-neliöinen suurlippu voi liehua turvallisesti salossa vain kuormarajoitettuna eli alle 12 metriä sekunnissa puhaltavalla tuulella.
Lipunnostojärjestelmä laskee lipun automaattisesti alas, kun tuulen nopeus ylittää 12 metriä sekunnissa.
Etelärannikolla ja etenkin sadan metrin korkeudessa kyseiseen tuulennopeuteen voidaan yltää useina päivinä kuukaudessa varsinkin syksyllä ja talvella.
Huhtikuun alussa suurlippu nostettiin ensimmäisen kerran koeluontoisesti salkoon. Tuolloin nostoautomatiikka toimi odotetulla tavalla. Pysyvää nostolupaa suurlipulla ei vielä ole.
Vasta kun kaikki käynnissä olevat vaaditut kokeet ja laskelmat on tehty loppuun, voidaan lopullisesti ratkaista miten kovan lippukuormituksen tanko kestää.
Kaupunki ei kertonut tangossa todetuista lukuisista puutteista ja vaadituista lisäselvityksistä julkisuuteen, vaan tiedotti kaiken olevan kunnossa. Miksi näin toimittiin?
”Jos tekniikka kiinnostaa, niin minä olen ihan väärä ihminen siinä. Matti Filppu on oikea ihminen kertomaan niistä”, sanoo kaupunginjohtaja Hannu Muhonen.
Tietääkö kaupunginjohtaja kuitenkin tarkastusraporttien todelliset tulokset?
”Oleellista on, että lippu kestää tuulen. Tietyllä tuulen voimakkuudella lippu lasketaan alas, eikä silloin ole myöskään ongelmaa tangon turvallisuudessa”, sanoo Muhonen.
Hänen mukaansa kaupunki ei jättänyt kertomatta olennaisia asioita, kun esimerkiksi lipunnoston tuulirajoituksesta ei kerrottu.
”Kyllähän aikuinen ihminen ymmärtää, ettei kukaan vedä omaakaan lippuaan myrskyllä salkoon. Emme lähde ikinä siihen, että lippu on niin kovalla tuulella salossa, että se repeää.”
Myös Matti Filpun mukaan kansalaisille on annettu kaikki olennainen tieto.
Hänen mukaansa esimerkiksi tangon teräksen lujuudesta ei ole epävarmuutta, vaan menossa olevat lisäkokeet tehdään vain sataprosenttisen varmuuden saamiseksi.
”Tanko kestää ilman lippua kaikki tavanomaiset tuulet. Täytyy olla aika kova myrskytuuli, ennen kuin se saattaisi kaatua. Sitä vaaraa ilman lippua ei ole”, sanoo Filppu.
Hän ei epäile, etteikö tanko saisi lopullista käyttöönottolupaa.
”Ensin tulee väliaikainen käyttöönottolupa ja sitten lopullinen.”
Maaliskuun 12. päivänä kaupunki kertoi tiedottavansa jättitangon käyttöönotosta ”tulevien viikkojen aikana”. Toistaiseksi on kuitenkin vielä auki, minä päivänä suurlippu nousee pysyvästi salkoon.
Alun perin jättitangon piti valmistua ja suurlipun nousta salkoon jo toukokuun lopulla 2018 vietettyyn Suomen lipun 100-vuotisjuhlaan.
Sitten avajaispäivää siirrettiin joulukuun 3. päivään, mutta tangon turvallisuusepäselvyyksien vuoksi juhlallisuuksia piti jälleen siirtää.
Filppu ei myöskään ryhdy arvioimaan A-Insinööreillä, Kiwa Inspectalla ja ADS Finlandilla parhaillaan teetettävien lisätöiden lopullisia kustannuksia kaupungille, mutta pitää niitä vähäisinä.
Tähän mennessä Lippumaailma-hankkeeseen on mennyt kaikkiaan rahaa noin 800 000 euroa, mistä noin 650 000 euroa on mennyt jättitankoon.
”Varmasti palaa ylimääräistä rahaa ja aikaa.”
Haminan jättitangon käyttöönottoon liittyneet viivytykset eivät ole täysin ainutkertaisia.
”Aika ajoin tietoomme tulee tapauksia, joissa isomman rakennuksen teräsrunko on tilattu suoraan ulkomailta ja jälkeenpäin on todettu, että rungon valmistajalla ei ole EN1090-1-standardin mukaista sertifikaattia”, sanoo ylitarkastaja Petri Kulmala Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesista.
Silloin rakennusvalvonta joutuu menemään Haminassa toteutettuun kolmannen osapuolen tarkastukseen. Menettelytapa on Kulmalan mukaan raskaampi kuin se, että valmistaja voisi CE-merkinnällä osoittaa teräsrungon olevan vaatimusten mukaisesti toteutettu.
Rakennustuotteen CE-merkintä osoittaa, että tuote täyttää sitä koskevan EU:n rakennustuoteasetuksen ja harmonisoidun standardin vaatimukset.
Amiran valmistaman tangon osilla CE-merkintöjä ei ollut, vaikka tangon Pietarista Haminaan toimittanut ADS Finland pitkään niin väitti.
Tukesin valvonta ei kohdistu rakentamiseen tai valmiisiin rakennuksiin. Sen sijaan Tukes on rakennustuotteiden markkinavalvoja, joka valvoo pääasiassa rakennustuotteita valmistavia ja maahantuovia yrityksiä sekä jälleenmyyjiä.
Itse rakentamisesta ja rakennusten tarkastuksista on lain mukaan vastuussa kunnan rakennusvalvonta. Rakennusvalvonnan on hankalampaa ja rakennushankkeeseen ryhtyvälle kalliimpaa ryhtyä tarkastamaan rakenteiden turvallisuutta vasta siinä vaiheessa, kun määräysten vastaisesti rakennettu rakennus on jo pystyssä.
”Kun CE-merkintöjen puuttuminen huomataan vasta silloin, se on molemmille osapuolille ikävä tilanne. Varmasti palaa ylimääräistä rahaa ja aikaa”, sanoo Kulmala.
Haminan Lippumaailma-hankkeeseen kerättiin veronmaksajien rahoituksen ohella rahaa joukkorahoituksella ja ulkovaltojen lahjoituksin.
Joukkorahoitus tuotti kuitenkin tiettävästi vain noin 20 000 euroa. Noin 30 valtiota lahjoitti Haminalle yhteensä tiettävästi noin 60 000 euroa.
Haminan kaupunki ei anna tarkkaa tietoa ulkovaltojen lahjoitusten kokonaissummasta eikä siitä, kuinka paljon eri maat ovat lahjoittaneet rahaa. Kaupunginjohtaja Muhonen perustelee salaamista sillä, että yksityiset ihmisetkään eivät kerro lahjojensa hintaa.
Kaikkien lahjoittajamaiden liput nostettiin kiitokseksi salkoihin Haminassa viime kesänä. Saloissa liehuivat muun muassa ihmisoikeuksiltaan synkkien maiden kuten Irakin ja Saudi-Arabian liput.
Muhosen mukaan ainoa kriteeri lahjoitusten pyytämisessä ja hyväksymisessä oli se, että lahjoittajavaltio oli YK:n jäsenmaa.
”Mikä maa loppujen lopuksi olisi yksiselitteisesti ongelmaton lahjoittaja”, hän pohtii.