Vähäinen budjettivalta turhauttaa kansanedustajia: Viimeinen sana eduskunnalle?
Tuomo Puumalan gradu käsittelee kansanedustajien budjettipuheenvuoroja. Kuva Markus Pentikäinen.
Eduskunnan vähäinen budjettivalta on turhauttanut kansanedustajia viime aikoina yli puoluerajojen. Eduskunnan budjettiin tekemät muutokset olivat vuosi sitten alle promille loppusummasta. Valtiovarainvaliokunta onnistui kasvattamaan yli 50 miljardin euron pottia vaivaisella 40 miljoonalla.
Sama näytelmä on taas edessä, kun valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok) tuo vaalikauden viimeisen budjetin ensi viikolla eduskuntaan. Ellei ihmeitä tapahdu, se hyväksytään runsaan kolmen kuukauden päästä lähes sellaisenaan. Opposition varjoesitykset äänestetään nurin, ja hallituspuolueiden riveistä tulleet aloitteet haudataan vähin äänin.
Kristillisdemokraattien eduskuntaryhmän puheenjohtaja Bjarne Kallis ehdotti vajaa vuosi sitten Suomen Kuvalehdessä eduskunnan budjettikäsittelyn radikaalia lyhentämistä (SK 51-52/2009). Hänestä kansanedustajat eivät tarvitsisi kuin noin kuukauden siihen, mihin heillä menee nyt koko syksy.
Kalliksen mallissa budjetti tuotaisiin eduskuntaan vasta marraskuussa, eikä asiantuntijoita enää juoksutettaisi valiokunnissa niin kuin nyt.
”Minusta ratkaisua pitäisi hakea toista kautta”, keskustan varapuheenjohtaja Tuomo Puumala sanoo.
Hän käsittelee tuoreessa valtio-opin gradussaan kansanedustajien budjettipuheenvuoroja vallankäytön välineenä. Hänen mielestään budjettikäsittelyn lyhentäminen lisäisi kyllä tehokkuutta, muttei ratkaisisi itse perusongelmaa: sitä miten huonosti kansanvalta toteutuu tulo- ja menoarvion valmistelussa.
”Itsekin ajattelin ensin, että kuukausien vatvominen on järjetöntä, mutta muutin mielttäni. Kansanedustajat käyttävät kuitenkin valtaansa paljolti juuri puhumalla. Retorinen miekkailu on oikeastaan budjettikäsittelyn parasta antia.”
Puumala ei pidä hyvänä myöskään eduskunnassa esitettyä ajatusta, että kansanedustajien omien budjettialoitteiden tekoa alettaisiin rajoittaa.
Valtaa valiokunnille
Puumala selvitti graduaan varten, miten kansanedustuslaitokset pääsevät muualla osallistumaan budjetin valmisteluun. Hän löysi Euroopasta kaksi maata, joista Suomessa voitaisiin ottaa esimerkkiä. Sekä Ranskassa että Ruotsissa on kiinnitetty huomiota erityisesti valiokuntien rooliin.
Ranskassa hallitus voi nykyisin lisätä tai vähentää eri alojen määrärahoja vasta kuultuaan parlamentin asianomaista valiokuntaa. Ruotsissa on vahvistettu Suomen valtiovarainvaliokuntaa vastaavan talousvaliokunnan asemaa antamalla sille kokonaisvastuu budjetista.
Puumalan mielestä Suomessa kannattaisi yhdistää molempien järjestelmien parhaat puolet.
”Ranskan malli voisi olla pohjana, sillä siinä valta jakaantuu useammille, kun kaikki valiokunnat pääsevät aidosti vaikuttamaan budjettiin. Ruotsissa on puolestaan varmistettu paremmin, että menot pysyvät kurissa.”
Hänen mukaansa kansanedustajat voisivat olla budjetin valmistelussa mukana ympäri vuoden – myös kun hallitus päättää uusista budjettikehyksistä.
”Siinä asiassa emme ole olleet tarpeeksi aktiivisia. Kehysten määrittelyä on pidetty teknisenä suorituksena eikä isona poliittisena päätöksenä, jollainen se on.”
Komitea töihin
Kansanedustajien budjettiin tekemät muutokset eivät kerro kaikkea, Puumala myöntää.
”Eduskunnalla on Suomessa näkymätöntä valtaa sitä kautta, että eduskuntaryhmien puheenjohtajilla on merkittävä rooli budjettiprosessissa. Kansanvallan kannalta tässä on kuitenkin se ongelma, että valta keskittyy harvoille, eivätkä kansalaiset aina tiedä, keihin pitäisi vaikuttaa.”
Puumala ehdottaa, että ensi vaalikaudella asetettaisiin kaikkien puolueiden edustajista koostuva komitea miettimään, miten eduskunnan budjettivaltaa voitaisiin lisätä; riittääkö käytäntöjen uudistaminen, vai pitääkö myös pykäliä muuttaa.
”Vaikka eduskunnan työtapoja on muuten uudistettu, budjetin käsittelyssä mikään ei ole oikeastaan muuttunut. Tuntuu erikoiselta, että yksi lohko on jäänyt niin vähälle.”
Budjettipäällikkö: Valta on eduskunnalla
Valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Hannu Mäkinen kummastelee puheita, että eduskunta olisi budjettiasioissa pelkkä kumileimasin.
”Siellä voidaan tehdä aloitteiden pohjalta budjettiin mitä tahansa muutoksia ja jopa muuttaa tarvittavilta osin lainsäädäntöä”, hän sanoo.
Eduskunnan liikkumatilaa ei myöskään päätetä valtiovarainministeriössä, vaan pelisäännöistä sopivat kulloisetkin hallituspuolueet keskenään.
”Jos budjettia ei muuteta jonkun mielestä riittävästi eduskunnassa, se johtuu vain siitä, että puolueet ovat määritelleet tietyt raamit.”
Eduskunnan budjettivaltaa ei voi mitata pelkästään laskemalla, kuinka paljon loppusumma muuttuu, Mäkinen huomauttaa.
”Satoja miljoonia saataisiin liikkeelle kohdentamalla rahoja uudelleen, mutta siihen ei ole ollut halua.”
Mäkisen mukaan Suomessa on jo pitemmän aikaa pyritty ”könttäbudjetointiin”, jossa poliitikkojen tehtävä on ennen kaikkea määritellä suuret linjat.
”Jos eduskunnassa alettaisiin taas päättää erilaisista viivoittimista ja pyyhekumeista, se olisi vastoin tätä kehitystä.”