Vaalihäiriköt mellestävät somessa – ”Poliitikon pitää kasvattaa paksu nahka”

Negatiivinen kampanjointi kääntyy usein itseään vastaan, sanoo Eduskuntatutkimuksen keskuksen tutkija.

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Helmi- ja maaliskuun aikana useiden eduskuntavaaliehdokkaiden kampanjointia on häiriköity kaappaamalla ja ilmiantamalla heidän Facebook-tilejään. Facebook on sulkenut hetkeksi ainakin Petri Lehtisen (ps), Matti Vanhasen (kesk) ja Nasima Razmyarin (sd) sivut, koska käyttäjät ovat valittaneet heidän rikkoneen sääntöjä. Onko vastaavanlaista tapahtunut edellisissä vaaleissa, erikoistutkija Ville Pitkänen Turun yliopistosta?

”Häirintäkampanjoita on ollut aina. Vuoden 1956 vaaleissa Kekkosen niskaan heitettiin lokaa oikein olan takaa painattamalla pienlehtiä. Vuoden 2006 vaaleissa levitettiin tekstareilla ja sähköposteilla huhua, jonka mukaan Tarja Halonen olisi ehdottanut vappupuheessaan liittymistä Neuvostoliittoon. Vuoden 2008 kunnallisvaaleissa taas vasemmistoliiton sivut kaadettiin palvelunestohyökkäyksellä. Mitä tahansa somen mahdollistamaa häirintämuotoa voi soveltaa vaalikampanjoihin.”

Lehdissä on annettu ymmärtää, että kohteeksi joutuvat erityisesti vasemmistolaiset ja maahanmuuton puolustajat. Perussuomalaisten Lehtinen ja keskustan Vanhanen eivät kuitenkaan ole vasemmalla.

”On sattumanvaraista, kuka kohteeksi joutuu. Toiminta ei ole ylhäältä johdettua – viralliset toimijat pystyttelevät yleensä tällaisten ulkopuolella – vaan eri puolueiden kannattajista löytyy ihmisiä, jotka ottavat häiriköinnin repertuaariinsa. Perinteisesti arvokysymykset ja maahanmuutto tietenkin ovat asioita, jotka kiivastuttavat. Edelliselle maahanmuuttoministerille Astrid Thorsille esimerkiksi tehtiin valeprofiili, jossa levitetiin väärää tietoa.”

Onko vastakampanjoinnilla vaikutusta johonkin?