Irti häpeästä

Suomen euroviisuedustaja valitaan lauantaina 28. helmikuuta Uuden musiikin kilpailussa. Itävallan Wieniin Suomea edustamaan lähtee UMK:n voittaja – ellei artisti päädy jättämään kisaa väliin vastalauseena sille, että Israelin annetaan osallistua kisaan Gazan sodasta huolimatta.

Kyynisempi voisi ajatella, ettei UMK-voitolla ja euroviisupaikalla ole niin väliä. Jo valinta Uuden musiikin kilpailuun takaa näkyvyyden ja tehosoiton Ylen kanavilla.

Herkästi unohtuu, ettei UMK ollut alusta saakka menestyskonsepti. Pikemminkin kaikkea muuta.

Oikeaa reseptiä etsittiin ennakkoluulottomasti. Esimerkiksi vonna 2015 yleisön lisäksi mielipiteensä kertoi kahdeksan raatia, niiden joukossa Martat-raati, lasten raati ja taksikuskien raati.

Nykyisin kilpailun voiton ratkaisevat yleisöäänet (painoarvo 75 prosenttia) sekä ”kansainväliset ammattilaisraadit” (25 prosenttia). 

Toimittaja Tero Alangon artikkeli ”Kilpailu, jota ei voi kuin voittaa” vuodelta 2023 kertoo UMK:n tarinan. Samalla se kysyy, onko artistien markkinointialusta enää julkista palvelua.

Vielä parikymmentä vuotta sitten Euroviisuissa merkittävänä pidettiin vain kansainvälistä finaalia. Suomen-karsinta oli artistille riski. Alangon haastattelema levy-yhtiöpomo Kimmo Valtanen tiivistää asian:

”Ensin Suomessa yksi voitti ja muut hävisivät. Sitten varsinaisessa euroviisufinaalissa se yksikin useimmiten hävisi, ja sitä hävettiin joukolla. Pahimmassa tapauksessa koko loppu-ura tuhoutui, kun se meni pilaamaan Suomen maineen.”

Aiheesta on kertonut muun muassa Suomen vuoden 1982 viisuedustaja Timo Kojo, joka osallistui Britannian Harrogatessa järjestettyyn Euroviisufinaaliin Jim Pembroken säveltämällä ja Juice Leskisen sanoittamalla kappaleella Nuku pommiin.

Rockahtava kappale ei saanut kisassa pistettäkään. Artisti sai sitkeän liikanimen Nolla-Kojo.

”Koko juttu kääntyi kotona totaaliseksi painajaiseksi. Mä aloin ymmärtää, että jengi otti kisat tosissaan. Mehän oltiin menty sinne ihan huumorilla. Kaiken maailman ukkoa ja akkaa tuli kadulla valittelemaan, että voi voi miten sä pärjäät. En mä tajunnut, että mä olin pettänyt koko kansakunnan”, Kojo kertoo Petteri Ahomaan kirjoittamassa elämäkerrassa Kojo – Tasasta ku Sveitsissä (Docendo, 2019).

Lordin euroviisuvoitto vuonna 2006 taisi vapauttaa ainakin osan suomalaisista euroviisutraumasta: kyllä meilläkin osataan.

Nykyisin Suomi tuntuu olevan vuodesta toiseen yksi etukäteissuosikeista. Niin tänäkin vuonna, vaikka kilpakappaletta ei ole edes vielä valittu.

Varmasti siinäkin osansa on UMK:n aikaan saamalla rummutuksella.

Lue koko juttu

• Aiemmin hyljeksitystä euroviisukarsinnasta on tullut houkutteleva markkinointikanava levy-yhtiöille. Voittoa tärkeämpää on näkyvyys ja tehosoitto kotimaassa. Onko Uuden musiikin kilpailu enää julkista palvelua? popmusiikki

  Ennen viisukarsinnan voittajaakin hävettiin – nyt UMK on Ylen ruokkima hittitehdas

  12 MIN