Uskonnot eivät saa kaapata katsomusopetusta
PUHEENVUORO: On erikoista, että koulussa etiikka-ja arvopohdinnat halutaan kytkeä uskontoihin, kirjoittaa Arno Kotro.
Keskustelu koulun katsomusopetuksesta on vilkasta – ja omituista. Tasaisin välein vaaditaan, että nykyisestä uskontojen ja elämänkatsomustiedon opetuksesta pitää siirtyä yhteen kaikille pakolliseen katsomusaineeseen. Yleinen toive on, että uudessa oppiaineessa, ”uskontotiedossa”, esiteltäisiin puolueettomasti eri uskontoja.
Koko lähtökohta on kummallinen. Tärkeät katsomuskysymykset kun eivät enimmäkseen liity uskontoihin.
Hyvässä katsomusopetuksessa keskustellaan esimerkiksi seuraavista teemoista: Mistä oma identiteetti rakentuu? Millaisia arvoja eri nuorisokulttuureihin liittyy? Miten sosiaalinen media muokkaa ajattelua ja maailmankuvaa? Entä musiikki, elokuva, mainokset? Kasvatus ja koulu? Miten erottaa perustellun tiedon huuhaasta?
Nuoret pohtivat paljon eläinten oikeuksia, ulkonäköpaineita, ekologista kuluttamista, uusliberalismia, kansalaistottelemattomuuden moraalia, seksuaalista yhdenvertaisuutta.
Ei näitä kysymyksiä ole mielekästä käsitellä uskontolähtöisesti – tai ateistisesti. Jos mietimme vaikkapa nettikeskusteluiden vaikutusta nuorten arvoihin, olisi outoa lähteä liikkeelle siitä, mitä hindulaisuus mahtaa asiasta sanoa. Kun käymme katsomuskeskustelua muutenkin etupäässä uskonnottomasti, on erikoista, että koulussa etiikka- ja arvopohdinnat halutaan kytkeä uskontoihin.
