Unohtakaa historia!
Mari Kiviniemen mielestä kunnissa muistellaan liikaa huonoja kokemuksia yhteistyöstä. ”Nyt pitää katsoa eteenpäin ihan uudelta pohjalta”, hän vaatii.
Teksti Tuomo Lappalainen
Vantaa, Königstedtin edustuskartano torstaina 23. elokuuta.
Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi (kesk) esittelee toimittajille hymyssä suin kuntauudistuksen nykytilaa. On yksi kesän viimeisistä lämpimistä päivistä, mutta ”Paras-hankkeen” ympärillä velloneet poliittiset intohimot tuntuvat ainakin tilapäisesti viilenneen.
Se sopii hyvin Kiviniemelle, joka hoitaa mielellään asioita yhtä vähäeleisesti kuin esimiehensä ja puoluetoverinsa Matti Vanhanen. Tällaisia turvallisia virkamiestyyppejä kuunnellessa on vaikea ymmärtää, mihin oikein perustuu keskustan maine Suomen värikkäimpänä puolueena.
Kiviniemen jälkeen virkamiehet selostavat yksityiskohtaisemmin kuntien taloudellista tilaa ja ajankohtaisia liitoshankkeita. Neuvotteleva virkamies Mika Rossi jakaa taulukon, johon on koottu kaikki vireillä olevat kuntaliitokset. Sen mukaan 30 kuntaa on jo päättänyt yhdistymisestä ja peräti 120 parhaillaan selvittää asiaa. Jos kaikki suunnitelmat toteutuvat, Suomessa on muutaman vuoden päästä yli sata kuntaa vähemmän kuin nyt.
Se on hurja luku jo sinänsä, ja varsinkin suhteutettuna ennakko-odotuksiin.
Kun edellinen hallitus alkoi valmistella kuntauudistusta pari vuotta sitten, moni epäili, että kyseessä oli vain keskustan ovela juoni, jonka avulla puolue yritti torjua kaikki sen kunnallispoliittista valta-asemaa uhanneet muutospaineet. Muissa puolueissa järkeiltiin, että koska keskusta hallitsi suurinta osaa pienistä muutaman tuhannen asukkaan kunnista, se piti kynsin hampain kiinni niiden itsenäisyydestä. Ja koska keskusta vastusti tiukasti kuntien pakkoliitoksia, sen ei uskottu olevan järin innostunut vapaaehtoisista yhdistymisistäkään.
Kuntauudistus on kuin taitoluistelua: teknisten pisteiden lisäksi myös taiteellinen vaikutelma ratkaisee. Sen takia Kiviniemikin hymyilee nyt niin leveästi kilpaa loppukesän auringon kanssa. Liitoshankkeiden runsaus on keskustalaisten mielestä osoittanut epäilijöille, että puolue oli liikkeellä alusta asti tosissaan, ilman itsekkäitä taka-ajatuksia.
Kun oikein tarkkaan katsoo, ministerin kasvoilla välähtää kuitenkin hetkittäin myös huolen häivä, aivan niin kuin ilmassakin on jo illan tullen pieni syksyn tuulahdus. Kiviniemi tietää hyvin, että kuntauudistuksen kovimmat väännöt ovat vasta edessä, kun toistaiseksi vain paperilla olevia suunnitelmia aletaan toden teolla toteuttaa.
Eikä niitä kiistoja käydä välttämättä pelkästään kuntien kanssa, vaan myös puolueiden kesken ja pahimmassa tapauksessa jopa hallituksen sisällä.
Riittävästi porkkanoita
Espoo, Metsä-Tapiolan pääkonttori maanantaina 27. elokuuta.
Keskustan eduskuntaryhmän kesäkokous on vastikään päättynyt, mutta Kiviniemestä ei lainkaan huomaa, että hän on istunut tuntikausia epämukavassa auditoriossa kuuntelemassa ryhmätoverien puhetulvaa. Hän on päässyt puolueen moniin muihin ministereihin verrattuna vähällä: kuntauudistus on kansanedustajien mielestä nyt niin hyvin putkessa, että Kiviniemen uskotaan selviävän jatkosta ilman pilkuntarkkoja evästyksiäkin.
”En usko, että nyt oltaisiin näin pitkällä, jos alun perin olisi lähdetty sanelupolitiikan tielle. Nykyinen linja, jossa on sopivasti ohjeistusta ja riittävä määrä porkkanoita, on paljon parempi”, ministeri tekee selväksi heti haastattelun alussa.
Kuntien piti elokuun loppuun mennessä toimittaa hallitukselle selvitykset siitä, miten ja millaisella yhteistyöllä ne aikoivat jatkossa huolehtia tehtäviinsä kuuluvista peruspalveluista, kuten perusterveydenhoidosta ja sosiaalihuollosta. Jo hyvissä ajoin oli tiedossa, että vain pieni osa kunnista jäisi laissa asetetun riman alle.
”Rimanalittajissa on karkeasti ottaen kahdenlaisia kuntia. On niitä, jotka eivät löydä kumppaneita, koska ovat niin suurissa vaikeuksissa. Mutta sitten on niitäkin, jotka ovat mielestään hoitaneet asiansa niin hyvin, etteivät sen takia halua yhteistyötä. Osa pelkää ehkä ihan oikeutetusti, etteivät heidän hyvät käytäntönsä leviäisi muille, vaan muiden huonot käytännöt siirtyisivät heille”, Kiviniemi selittää.
Sisäministeriön tavoitteena on laatia lokakuun loppuun mennessä lista kunnista, jotka joutuvat vielä laiskanläksylle. Tai paremminkin kyse on tukiopetuksesta, jossa valtio auttaa vaikeimmatkin tapaukset selviytymään riman yli.
”Ohjeistusta ja dialogia”, ministeri täsmentää.
Teoriassa keinovalikoimaan kuuluvat myös pakkoliitokset, mutta niihin hän ei ole valmis turvautumaan kuin äärimmäisessä hädässä.
”Ainakaan tässä vaiheessa ei ole pienintäkään syytä tuoda tähän mitään lisäpakkoa. Kuntakentässä osataan kyllä käyttää järkeä ja ymmärretään, että jos kuntaliitos ratkaisee pitkällä aikavälillä ongelmia tai ainakin helpottaa niitä, se kannattaa tehdä. Kunnallisen itsehallinnon kannalta on aina kova päätös, jos valtiovalta joutuu puuttumaan asioihin.”
”En ole myöskään huomannut, että muissakaan hallituspuolueissa olisi hirveästi niitä, jotka haluaisivat lähteä pakkoliitostielle, vaikka toki semmoista ilmaa varmaan on kokoomuksessa enemmän kuin keskustassa.”
Lue koko teksti ja lisää kunta-aiheisia juttuja SK:sta 36/2007.
Suuri kuntaraportti SK 36/2006
Suomen tyytyväisin kunta (pdf)
Ei pakkoliitoksille (pdf)
Hyvän imagon varassa (pdf)
Aiheesta lisää
Kuntatiedon keskus
Kuntamarkkinat 12.-13.9. 2007