Tutkimus: Autolla ajo on yhteistoimintaa eikä komentelua
Autolla ajo on enemmän yhteistyötä kuin komentelua, kertoo tuore tutkimus. Kuva Matti Björkman / Lehtikuva.
Jäkättävä puoliso tai anoppi auton ”kakkoskuskina” on pelkkää legendaa. Autonajo on nimittäin enemmän yhteistyötä kuin riitelyä ja komentelua, osoittaa Oulun yliopiston Talk&Drive -projektin tutkimus.
Sen mukaan kuljettaja ja matkustajat neuvottelevat ajamiseen liittyvistä asioista, ja kuljettaja usein itse pyytää neuvoa matkustajilta. Toisinaan matkustaja ehdottaa tai neuvoo reitin ja kuljettaja vahvistaa päätöksen ajamalla ohjeiden mukaan.
Talk&drive-tutkimus tehtiin poikkeuksellisella tavalla, keräämällä aineisto aitoja ajotilanteita kuvaamalla – ei siis haastattelemalla eikä järjestetyissä testitilanteissa, kuten useimmiten.
Tavoitteena ei ole pelkästään vaimon ja anopin maineen puhdistaminen, vaan tutkimuksella etsitään pohjatietoja vuorovaikutteisen navigaattorin kehittämiseksi. Yhteistyötä on tehty Edinburghin, Canberran ja Helsingin yliopistojen kanssa.
”Australialaiset ja britit näyttävät käyttäytyvän autossa samalla tavalla kuin suomalaisetkin”, projektia johtava yliopistotutkija Pentti Haddington kertoo.
Vuorovaikutteinen navigaattori olisi hyödyllinen kapine sen vuoksi, että eri kuljettajilla on erilaiset navigointitarpeet. Nykyiset navigaattorit tuputtavat ohjeitaan koko ajan, eli kuljettaja ei voi päättää, milloin hän haluaa vastaanottaa niitä. Asiaa helpottaisi puheentunnistin tai edes nappi, jolla apua saisi silloin kun tarvitsee.
Haddington sai idean tutkimukseen, kun hänen autonsa perään törmäsi toinen auto liikennevaloissa vuonna 2005. Peräänajajalla oli kännykkä kädessään, mikä sai Haddingtonin miettimään, mitä kaikkea autoissa oikeastaan tapahtuu. Kun tutkimusrahoitus järjestyi pari vuotta myöhemmin, asiaa ruvettiin penkomaan toden teolla.
Projektissa on selvitelty myös matkapuhelimen käytön vaikutuksia kuljettajan keskittymiseen – jo ennen varsinaista vastaamista. Tuossa vaiheessa on riskejä, koska keskittyminen herpaantuu, jos kuljettaja ryhtyy etsimään puhelinta, joka saattaa olla vaikka takapenkillä. Haddingtonin mukaan handfreestä ei ole apua, sillä se ei helpota vastaamista eikä myöskään kerro, kuka soittaa, joten katse hakeutuu puhelimeen.
Tutkijat ovat havainneet myös sellaisen kiintoisan seikan, että melkein aina kun puhelin soi, sen omistaja toteaa asian ääneen: ”Puhelin soi.” Tämä voi olla keino organisoida päällekkäisiä toimintoja”, arvelee projektin tutkijatohtori Mirka Rauniomaa.
VIDEO: Glasgow’n yliopisto tutki, mitä autossa tapahtuu ajon aikana.