Olkaamme siis ukrainalaisia

Mihin minä olen valmis? Pystyisinkö sodassa muuhunkin kuin Twitter-viisasteluun?

Profiilikuva
Kolumni
Teksti
Tuomas Kyrö
Kirjoittaja on kirjailija.

Katsoin koronaeristyksessä dokumentin Klitškon veljeksistä Vitalista ja Vladimirista. Heidän isänsä oli Neuvostoliiton ilmavoimien kenraalimajuri, joka osallistui Tšernobylin puhdistustöihin. CCCP kaatui, pojat kasvoivat sekavassa Ukrainassa 1990-luvulla. Isä kuoli säteilyn aiheuttamaan syöpään 2011. Molemmista pojista tuli nyrkkeilyn maailmanmestareita ja miljonäärejä.

Aamulla avasin puhelimen. Venäjä oli hyökännyt Ukrainaan tankein, hävittäjin, ohjuksin. Kiovan pormestari Vitali Klitško pumppasi uskoa kansalaisiin. Hän, jota olin juuri katsonut vuoden 2013 dokumentista. Nyrkkeilyhanskat ja alasuojat olivat vaihtuneet kivääriin ja luotiliiviin.

Tätä kirjoittaessani sotaa on käyty kaksi viikkoa. Lopputulosta emme tiedä, mutta Ukraina taistelee hyökkääjää vastaan raivokkaasti. Vapauden hinta on karmea.