Hermomyrkky

Kolumni: Alkoholi on hermomyrkky, mutta silti suomalaisille rakas, kirjoittaa Tuomas Kyrö.

Profiilikuva
Kolumni
Teksti
Tuomas Kyrö
Tuomas Kyrö on kirjailija.

Toinen jalka oli hiekkalaatikolla ja toinen aikuisuudessa. Matka pois lapsuudesta tehtiin alkoholilla.

Olimme päässeet ala-asteelta, sitä piti juhlia parhaan kaverin kanssa. Varastimme hänen vanhempiensa kellarista kriikunaviiniä ja vetäydyimme pururadan viereiseen metsikköön testaamaan aineen.

Maku oli hirvittävä. Ensin meni sekaisin pää, sitten vatsa. Silti arjen toisella puolella oli mahtavaa ja huimaa. Olimme suorittaneet initiaatioriitin, osoittaneet tyhmänrohkeutemme, emme olleet enää pikkujätkiä vaan heitä, joilta oli lentänyt laatta, lähtenyt muisti. Meille oli syntynyt muisto siitä, että emme muistaneet.

Seuraavana syksynä asuinalueella kiersi huhu, että C-rapussa asuva L. myi tekemäänsä omenaviiniä kymmenen markan litrahintaan. Pian lähiön varhaisteinit pyörivät päissään alikulkutunnelissa nyrkittämässä ja hiplaamassa toisiaan.