Tunnistuslentoja nyt ennätysmäärä – Hornet kovat piipussa jo kahdesti viikossa ilmaan
Ilmavoimien komentaja oikoo jo nyt Hornetin seuraajan hankintaan liittyviä myyttejä.
Suomen ilmavoimat lensi vuonna 2013 kaikkiaan 60 operatiivista lentoa, joilla tunnistettiin Suomen ilmatilassa lentävä tai sitä lähestyvä lentokone. Tänä vuonna operatiivisten tunnistuslentojen määrä on kasvanut puolella eli sadan tunnistuslennon raja menee tätä vauhtia rikki.
Tämä tarkoittaa sitä, että suomalainen Hornet on noussut lähes kaksi kertaa viikossa kovat piipussa katsomaan, kuka hivoittelee tai jopa luvatta ylittää valtakunnan rajoja.
Näin kertoi vuotuisessa toimittajatapaamisessa ilmavoimien komentaja, prikaatikenraali Kim Jäämeri. Hän tuli virkaansa viime keväänä, joten tilaisuus oli hänelle ensimmäinen laatuaan.
Jäämeren mukaan viimeisin tunnistuslento lennettiin viime viikon lopulla. ”Eikä kohde ollut venäläinen.”
Lentojen määrän kasvulle on useita syitä.
Venäläisten lentoliikenne hyvin kapeassa Suomenlahden itä–länsisuuntaisessa ilmakäytävässä on kasvanut, suunnilleen saman 50 prosentin verran kuin tunnistuslennotkin, jotka kaikki ovat suuntautuneet Suomenlahdelle. Myös suomalaisten herkkyys reagoida on kasvanut.
Itärajalla on sen sijaan ollut rauhallista.
Takavuosina itänaapuri lähestyi usein sotakoneilla suoraan Suomen rajaa ja kääntyi pois vasta viime hetkillä. Samantyyppistä provosoivaa tai puolustuskykyä testaavaa toimintaa on viime aikoinakin esiintynyt myös Ruotsin rajoilla, mutta ei Suomessa.
”Täällä ei myöskään ole nähty eksoottisia konetyyppejä”, Jäämeri sanoo. Suomalaisten Hornetit ovat tunnistaneet kuljetuskoneita.
Vilkastunut sotilaslentotoiminta Suomenlahdella on lisännyt myös lentoturvallisuusriskejä.
Venäläiskoneet lentävät joskus ilman lentosuunnitelmaa ja tutkavastainta, jonka avulla ne ja niiden lentokorkeus näkyvät myös siviililennonjohdon tutkassa. Ilmavoimien tutkat näkevät Jäämeren mukaan tällaisetkin koneet, ja sotilas- ja siviililennonjohto toimivat meillä tiiviisti yhdessä.
Silti tunnistamattomat sotilaskoneet lisäävät komentajan mielestä yhteentörmäysriskiä – myös Suomenlahdella.
Ilmavoimat on parhaillaan viimeistelemässä suurta muutostaan. Hallin ja Kauhavan tukikohdat ovat tyhjenemässä, ja yli 700 hengen vähennykset vievät henkilöstömäärän ensi vuonna 2010 työntekijään.
Suurin osa vähennyksistä tosin tuli ilmavoimien materiaalilaitoksen siirtyessä osaksi puolustusvoimien logistiikkalaitosta. Vain 26 ilmavoimien työntekijää on irtisanottu.
Pahin rahapula alkaa hellittää. Se leikkasi ilmavoimien tärkeimmän ”tuotteen”, vuotuisten Hornet-lentotuntien määrän parin vuoden ajaksi tavanomaisesta 8 900 tunnista 8 000 tuntiin. Ensi vuonna päästään takaisin 8 900 tuntiin.
Tulevaisuudessa häämöttää iso revohka, Hornetien korvaaminen. Se ajankohtaistuu vasta ensi vuosikymmenellä, Jäämeren komentajakauden jälkeen.
Jäämeri kuitenkin ennakoi tulevaa tilannetta ja esitteli ja saman tien murskasi joukon hankintaan liittyviä ”myyttejä” – niistä tarkemmin alla:
Tarvitaanko Hornetille lainkaan seuraajaa eli tarvitseeko Suomi taistelukoneilla operoivia ilmavoimia?
Tarvitaan. Ilman niitä pohjoiseen jäisi suuri puolustustyhjiö, Suomen vakauttava vaikutus häviäisi ja maan koko puolustuskonsepti menisi uusiksi.
Voiko joku muu hoitaa ilmapuolustuksemme?
Ei missään tapauksessa naapurimaiden nykyisistä tukikohdista. Tällainen ratkaisu edellyttäisi vieraan vallan joukkojen pysyvää sijoittamista Suomeen. Eikä missään päin maailmaa ole tarjolla vuokrailmavoimia.
Tarvitaanko miehitettyjä taistelukoneita? Eikö ilmapuolustus voida hoitaa miehittämättömillä koneilla eli lennokeilla?
Sellaisia lennokkeja ei ole eikä ole kehitteilläkään, joilla pystyttäisiin takaamaan ilmaherruus. Aseistetut lennokit maksavat lähes yhtä paljon kuin miehitetytkin koneet. Lennokeilla on oma roolinsa asevoimien suorituskyvyssä, mutta ei kaikissa miehitettyjen koneiden tehtävissä.
Eikö Hornetit voida korvata kehittyneillä ilmatorjuntajärjestelmillä?
Ilmavoimat ja ilmatorjunta eivät ole vaihtoehtoisia vaan toisiaan täydentäviä ratkaisuja. Molempia tarvitaan.
Tarvitaanko korvaavia koneita yhtä monta (64 kpl) kuin Horneteitakin hankittiin?
Uusissa koneissa on uudenlaista suorituskykyä, mutta ne eivät ole Hornetia nopeampia. Jos koko maata puolustetaan, ilmavoimien on pystyttävä toimimaan koko maan alueella. Konemäärää ei siis voi pienentää.
Onko korvaava tyyppi tosiasiassa jo valittu ilmavoimissa?
Ei tietenkään. Puolustusministeriö nimitti lokakuun alussa vasta esi-esiselvitystyöryhmän, joka valmistelee Hornetien korvaamisprosessin suunnittelun aloittamista. Sen työn on määrä valmistua ensi toukokuun loppuun mennessä.
Jäämeri ei odota siltä edes alustavaa listaa kysymykseen tulevista konetyypeistä. ”Meillä ilmavoimissa ei ole ennakkoetunojaa minkään konetyypin suuntaan”, hän sanoi.
Ryhmä selvittää myös vuosille 2025–2035 ajoitetun hankinnan lykkäämistä eli Hornetien käyttöiän jatkamista. Jäämeren kommenttien valossa se ei vaikuta kovin todennäköiseltä vaihtoehdolta. Se edellyttäisi uutta suorituskyvyn päivittämistä ja mahdollisesti hyvin kalliita rakennekorjauksia eli lyhytkin käyttöiän jatkaminen tulisi erittäin kalliiksi.
Onko Suomella varaa erittäin kalliiseen hävittäjähankintaan?
Jäämeren hyvin alustavien laskelmien mukaan rasite kansantaloudelle olisi pienempi kuin Hornetien hankinnan yhteydessä. Hornetit maksoivat noin 3,7 prosenttia vuoden 1992 bkt:stä. Jos Suomi valitsisi amerikkalaisen F-35-koneen, hankinta maksaisi noin 2,6 prosenttia vuoden 2020 bkt:stä.
Laskelma on todellakin karkea. Siinä Jäämeri arvioi F-35:n kappalehinnaksi 96 miljoonaa euroa, jolla konetta tarjotaan Kanadaan. 64 konetta maksaisi näin rapiat 6,1 miljardia euroa. Suomen hankinnan ajankohtaistuessa yli kymmenen vuoden kuluttua pitkät tuotantosarjat ovat halventaneet ja inflaatio puolestaan nostanut koneen yksikköhintaa.
Ja kuka rohkenee arvioida edes alustavasti Suomen bkt:tä vuodelle 2020, kun ensi vuodenkin ennustaminen näyttää olevan kuin arpapeliä.
Joka tapauksessa summa on liian suuri sovitettavaksi tavanomaisiin puolustusbudjetteihin. Tähän tarvitaan erillisrahoitusta, jonka eduskunta tietenkin erikseen hyväksyy.
”Toivottavasti hanke saa parlamentaarisen tuen.”