Tiedemaailman selkäranka on vaarassa katketa ratkaisevasti
Puheenvuoro: Hyvä tiedepolitiikka tukisi kilpailukykyä, kirjoittaa Jukka Westermarck.
Korkeatasoisessa tutkimuksessa tuotetaan alkuperäishavaintoja, jotka luovat uusia näkökulmia tutkittavaan aihepiiriin. Se voi tarkoittaa esimerkiksi uudenlaisen ratkaisumallin keksimistä yhteiskunnalliseen ongelmaan tai uuden solunjakautumiseen liittyvän mekanismin löytämistä. Nämä löydökset nostavat sivistystasoa ja voivat jalostua taloudellista kilpailukykyä lisääviksi voimavaroiksi.
Tuore selvitys osoittaa, että korkeatasoiseen yliopistotutkimukseen sijoitetut rahat palautuvat yhteiskunnalle yli nelinkertaisesti. Tieteen taso on merkittävä kilpailukykytekijä, jota olisi ylläpidettävä hyvällä tiedepolitiikalla.
Tieteen tasossa on oikeastaan vain yhdenlaista kilpailua: yksittäisten tutkijoiden ja tutkimusryhmien välistä kansainvälistä kilpailua. Siinä kamppaillaan alkuperäishavaintojen julkaisemisesta arvostetuissa julkaisusarjoissa, pärjäämisestä kansainvälisissä rahoitushauissa sekä näkyvyydestä tärkeimmillä foorumeilla.
Tieteen tekeminen on perimmiltään verrattavissa yritystoimintaan, jossa käytettävissä olevat henkiset ja materiaaliset voimavarat määrittävät kaupattavan tuotteen laadun. Kunkin maan tieteen tasoa ja innovaatiopotentiaalia määrittää hyvin pitkälle se, millaiset voimavarat siellä toimivilla tutkimusryhmillä on käytettävissään.
